lapsiperhe

Syysflunssa on saapunut

Tänä syksynä on ollut siitä erikoinen syksy meille, että tälläkertaa syysflunssa todellakin yllätti meidät. Vaikka flunssassa ei olekkaan mitään kivaa niin yllätti kuitenkin positiivisella tavalla. Kerroinkin jossain vaiheessa että yksi lapsistani on infektioherkkä.

Yleensä kun meillä aloitetaan loman jälkeen koulu/hoito tai jokin muu tämmöinen missä liikkuu paljon pöpöjä, on melkein ollut sääntönä, että meidän kotiin räkätaudit iskee kolmantena päivänä. Tällä kertaa tosiaan se positiivinen yllätys oli että infektio saapui kotiimme vasta nyt. Miettikää! Näin kauan meni entisen kolmen päivän sijaan! Tuli olo, että nyt ollaan selvästi menossa positiiviseen suuntaan ja eteenpäin tässä infektioalttiudessa!

Tälläkertaa vaan pöpö kun yllätti, oli se niin ärhäkkä että vuorokaudessa se vetäisi taudin todella rajuksi. Meillä alkoi siis syysflunssabileet virallisesti torstai iltana. Kaikista pienin lapsonen on kyllä yskinyt jo jonkin aikaa ja ollut vähän tukkoisen oloinen, mutta kunnolla tauti iski siis nyt tähän meidän 5 vuotiaaseen. Viimeyönä otettiin särkylääkettä ja ventolinea useaan otteeseen ja tänä aamunakin tyttö oli aika väsynyt ja kipeä.

Tälleen monen lapsen perheessä ei nää taudit yleensä ole mikään pikku juttu. Oikeastaan voisi jo ensimmäisen flunssapotilaan nähtyä sanoa että seuraava viikko, ja ehkä jopa toinenkin, pahimmassa tapauksessa seuraava kuukausikin menee niin että täällä sairastellaan enemmän ja vähemmän. Se tarkoittaa siis erityis valmisteluja, kotona oleskelua,erakoitumista, valvottuja öitä, rahan menoa, tapaamisten siirtoa, ehkä jopa lääkäri käyntejä ja jopa sairaalaa. Se vaatii myös aika paljon voimia, niin potilailta kun hoitajiltakin. Sen verran meillä on yleensä tuuria ollut että minä, se joka häärin päivät lasten kanssa, sairastun yleensä vasta lasten jälkeen. Sitten vasta kun lapset ovat jo melko kunnossa, onneksi niin. Oon nimittäin ollut itsekkin joskus ihan kamalassa kunnossa samaan aikaan kun lapset, ja voin sanoa että se ei todellakaan ole mukavaa. Flunssa ei ole ikinä mukavaa, mutta ei etenkään sillon kun joutuu käyttämään parantumiseen tarkoitetut energiat kaiken muun hoitamiseen. Silloin yleensä tauti pitkittyy ja asiat vaikeutuu vaan entiseltään. No niin kuitenkin, eli flunssa on nyt saapunut, 5 vuotias on todella flunssainen, vauva on tukkoisen oloinen, 10 vuotias valittelee kurkkukipua ja 11 vuotias kuulostaa yskäiseltä.

Meille muutenkin flunssa, pelkkä ihan tavallinen flunssa on aina vähän jännittävä juttu. Koska uhmaikäisellä neitokaisella on tosiaan todettu kartagenerin oireyhtymä (liikkumattomien värekarvojen oireyhtymä) jännitetään aina vähän mihinpäin tauti liikkuu. Yleensä meillä flunssa tarkoittaa aina vain korvatulehdusta. Joskus (Luojan kiitos että todella harvoin) tulehdus tarkoittaa kehkokuumetta. Useimmiten (niinkun nytten) flunssa vaikuttaa hengittämiseen paljon. Tietenkin, onhan keuhkot täynnä värekarvoja. Asiat ovat onneksi pikkuisen helpottaneet siitä kun tämä erityinen oli vauva, silloin aina flunssan aikana oltiin sairaalassa turvaamassa hengitys. Eli todella usein. Silloin myös flunssan jälkeen aina käytiin sairaalassa päivittäin huuhtelemassa vuotavat korvat todella kauan yms.

Vaikka asiat onkin helpottaneet jonkin verran niin, joka ikisen flunssan kohdalla minä äiti pelkään kovasti, koska tiedän sen ikävän tosiasian että meillä jokainen tavallinen flunssa voi oikeasti muuttua hetkessä hengenvaaralliseksi.

No kuitenkin, ei nyt ajatella pelottavia asioita :)

Jos flunssasta voi (ja pitääkin, kaikesta pitää!) myös löytää jotain positiivista, niin on se ehdottomasti se, että silloin saa ihan ilman huonoa omatuntoa viettää vaan löhöilyaikaa lasten kanssa. Silloin saa heittää kaikki muut huolet ja ajatukset roskiin ja köllötellä sohvalla katsellen lastenohjelmia. Saa nauttia siitä että lapset kerrankin haluavat olla äidin kainalossa. Äitinä silloin taas havahtuu siihen miten tärkeää lapsillekkin rakkaus, huolenpito ja läheisyys on vaikka he eivät sitä joka päivä näyttäisi tai kertoisikaan. Vaikka uhma/teini-ikäiset huutaa ja raivoaa perus päivinä äidille miten tyhmä äiti on ja miten inhottavaa kaikki on, niin monesti pikkuflunssassa ne kuitenkin kaivautuu sieltä jostain angstihormonipimennostaan äidin lähelle odottamaan niitä parantavia puhalluksia ja parantavia halauksia.

comments powered by Disqus