kolmekymppiset

Voidaanko vaan olla ja syödä?

Ei hitto, sain eilen illalla jonkun hirveän ahdistusaivooksennuspaniikki kohtauksen taas niitten synttäreitteni takia. Muutenkin eilen oli jotenkin tosi ahdistava päivä (hormoonitko?) en sitten saanut yöllä unta kun iski tosiaan paniikki että häh,mitä, miten, missä ja apua.

No mutta nyt ainakin varmistui lastenhoitaja sille päivälle mitä olin ajatellut! Aikani taas kun hyperventiloin vanhentumistani päätin että hitto, nyt saa riittää. Mä en todellakaan aio stressata jostain synttäreistäni yhtään. Ei ne voi olla kivat jos sitä ennen ahdistaa!

Tylysti ilmoitin miehelleni tänään et annan asian olla. En stressaa, mun pointti on se että jos pidän mitään niin kaikilla olisi vaan tarpeeksi syötävää sille ajalle kun minun kanssa ovat. Ihan sama sitten tuleeko kaikki käymään meillä tai mennäänkö jonnekin laavulle makkara paketin kanssa vai mennäänkö puistoon vetämään heseruokaa, kunhan vaan on syömistä.

Mulla on muutenkin hirmuisesti touhua ja stressiä tässä että nyt turhat uudet stressit pois :)

Ja tästä tuli ihanan hyvä ja vapautunut mieli ja aion nukkua yöni hyvin miettimättä asiaa sen kummemmin!

Mutta siis koska mulla nyt lastenvahti silloin on niin tietenkin aion jollain tavoin nähdä minulle tärkeitä ihmisiä. Koska tärkeintähän tietenkin on se että saan vanheta minulle tärkeiden ihmisten kanssa.

Mulla on niin vapautunut olo että voisin tanssia....

comments powered by Disqus