aina (ei niin) valmis partiolainen

Oikea vaatetus, onnellinen, aurinkoinen ja energinen. Sitä toivoo ja haluaa olla paras versio omasta aidosta itsestään vuoden jokaisena päivänä. Totuus onkin sitten toisenlainen. Jokainen on vain ihminen. Eikä keho kysy onko tänään aurinkoista ollakseen paremmassa kunnossa, kun mitä se oikeasti on.

Koska en yltänyt olemaan se paras itseni tänä vuonna, on opittava, että elämää ei aina voi suunnitella vaikka kuinka yrittäisi. Sitä yrittää tehdä vain parhaansa. On yhtä tärkeää sanoa, että nyt en oikein handlaa, kuin katso kuinka osaan.

Se osoittaa, että välittää. 

Istanbulissa kuluneen vuoden aikana olen kasvanut henkisesti aivan valtavasti. On välillä ollut todella rankkaa, olla ainoa, joka tekee työtä uudessa ympäristössä. Onhan maiden välillä suuria eroja, melkeimpä ihan jokaisessa asiassa. 

Niin pienikin asia, kuin ilmasto on seikka, joka vaikuttaa niin kehoon, mielialaan, pukeutumiseen, kuin ruuan raaka-aineisiin. Me tiedämme miten talvi kohtelee meitä, miten pukeudumme pakkaseen ja millaisilla varusteilla on hyvä lähteä liikenteeseen. Jotkut asiat ovat DNA:ssamme toiset kokemuksen kautta opittavissa. 

Ei ehkä uskoisi, kuinka erilaisia maat keskenään voivat olla ennen kun sen itse kokee. Olen tässä asiassa myös aika malttamaton, en osaa jäädä odottamaan pitkän tähtäimen suunnitelmia, sillä koen, että tässä elämänvaiheessa on niin paljon mahdollisuuksia. 

Mahdollisuus löytää sellainen työ, joka tuntuu, että tällä alalla olisi annettavaa useammaksi vuodeksi. Mahdollisuus harrastaa muutakin matkalaukkujen pakkaamista. Mahdollisuus moikata muilla mailla asuvia tuttuja. Tehdä muita juttuja.