bruxelles - ma belle?

Minulla on hieman hankala ja ristiriitainen suhde Euroopan pääkaupunkiin Brysseliin. Tavallaan olen viettänyt siellä hyviä hetkiä, toiset ajat ovat olleet aivan kauheita mutta niistäkin on näin jälkikäteen ajateltuna selvitty. 

Vastarannan kiiskinä haraan aina vastarintaan, jos minun kuuluisi tai pitäisi jossain olla, tietämättä pidänkö paikasta itse ollenkaan ensin. Juuri näin kävi Brysselin kanssa. 

Blogistani olet voinut lukea aikaisemmin mietteitäni urasta poliitikan parissa täältä

Ensimmäisen kerran kävin Brysselissä helmikuussa 2014 EU maistereiden ja yliopistojen konferanssimessuilla.

Meillä oli hurjan hauskaa samanhenkisten ja samanikäisten kanssa, sillä kaksi tuttua Lontoossa oli rapakon toisella puolella käymässä ja ryhmään liittyi matkalla muitakin.

Tätä postausta kirjoittaessaan sitä tuleekin mietitittyä, kuinka paljon ihmisiä onkaan ulkomailla ehtinyt tavata ja montako heistä on vielä matkassa. Tämä asiaa ihmettelin myös tässä postauksessa.

Seuraavan kerran olin Brysselissä ehkä suunnilleen vuosi tuosta kivasta kerrassa ajassa eteenpäin maisteriluokkani kanssa. Opastetut opintovierailut voivat myös olla aika väsyttäviä, mikäli vierailukohteet eivät ole oman mielenkiinnon mukaan valittavissa. Ymmärrän siis hyvin miksi ihmisten mielenkiinto EU asioihin ei aina ole kovin korkealla. Tämäkin (sekä moni muu asia) tuntui maisteriopinnoissa niin suorittamiselta, että fiiis oli kyllä sen mukainen. 

Noh, Brysseliin sitten päädyin jällein keväällä 2015 koska ei ollut muita vaihtoehtoja. Olin kyllä ajatellut hakea sekä Helsinkiin, että Istanbuliin mutta muutaman kuukauden opinnoista ei irronnut tarpeeksi ajatuksia mille sektorille haluaisin, miten koko EU toimii ja mitä edunvalvonta oikeasti edes on. Ei ihme, että tunsin itseni tietämättömäksi

Kantapään kautta, kuten jokaisessa asiassa työelämässä tähän asti, koska nuoren oikeus on myös olla nuori, kuitenkin opin asioita.

Meillä sinä harkka kesänä oli taas todella kiva porukka, ei harkkalaisista, sillä olin työpaikkani ainoa, vaan muista kansainvälisistä opiskelijoista, jotka sinä kesänä olivat Brysselissä. Kesällä jaksamiseni hieman reistali, joten oli onni olla samassa paikassa ihmisten kanssa, jotka kehottivat lepäämään. Harkan päätteeksi lähdin tuona ensimmäisenä Brysseli vierailulta löytämäni ystäväni kanssa Ibizalle.

Brysseli on ollut aikuiselämäni haastavinta aikaa. Kaupunki, joka lupaa paljon mutta antaa vielä vähemmän.