ensimmäinen blogivuoteni so-up:illa

Huh hei blogi, mita vauhtia elämä eteenpäin oikein tallustaa. Olin aikeissa tulla tervehtimaan ja kuulumisia kertomaan, kun tajusin, että tänään on täsmälleen vuosi, kun sähköpostiin kilahti tunnukset tänne uuteen blogiportaaliin tunnukset.

2010 perustamani Lontoo aiheinen opiskelublogi muutti muiden bloggaajien kaveriksi so-upille ja on vuoden aikana siitä kasvanut (ja kasvaa edelleen) monen mutkan kautta pikkuhiljaa 'elämää ulkomailla parikymppisenä' - blogiksi. Taivas on vain rajana!

Needless to say, vuoteen mahtuu aivan hurjasti asioita ja kokojan koen jotain uutta. Alkaako jo ikä hidastaa vai ehkä jopa kokemusähky saa aikaa tarpeen hidastamisen. Vedä nyt jo jarrua ja vähän henkeä, käskee keho.

Niimpä tänä viikonloppuna vietän myöhästyneesti synttäreitäni, jotka alkoivat jo eilen Istanbulin Hilton hotellissa spontaanin hotelliyön merkeissä. Ihan tavallista arkea tulee tämä viikonloppukin sisältämään, näistä aiheista postauksia luvassa. 

Mutta ensin, 365 päivää So-up bloggaajana. Miltä on tuntunut? 

Tosi epätodelliselta, voinko oikeasti olla tässä. Kiitolliselta, tästä mahdollisuudesta. Hieman herkistyneena tästä onnistumisesta ja nyöränä ja sanattomana edessä olevasta huikeasta matkasta. 

Me ollaan yhteisönä tehty paljon asioita ja nämä virtuaali-sekä oikean elämän blogikollegat ovat niin kovin kivoja ja ystävälisia tyyppeja. Meidän HQ on dynamite ja täysin tukena, joka mahdollistaa myös oman bloggaamisen etänä ja vielä näin ulkomailla. Kiitos siitä.

Vuoteen mahtuu myös monta maata sekä muistoa. Aina Pohjois-Thaimaan Chiang Maista Malesiaan ja Istanbuliin. Välillä en pysy kärryillä oikein itsekkään.

2016 marraskuussa lähdin lumimyrskyn saattelemana Kaakkois-Aasiaan. Matka ei mennyt ihan putkeen..

Opin vuoden aikana, kuinka haastava matkabloggaaminen genrenä on ja vaikka, se ei ehkä siltä vaikuta, on se uskomattoman vaativaa. Aivan onnellisena pysyn lifestyle osiossa. 

Opin, että kaikista mieluiten jatkuvan reissuttelun sijasta, asuisin ulkomailla. Oma koti ulkomailla onkin ollut projektina työn alla tämän vuoden ajan. Melkein jo menetin toivoni, sillä 7 vuotta matkalaukkuelämää on pitkä aika. 

Kunnes koitti kevät. Ja minut kutsuttiin käymään Istanbulissa. En ollut aivan varma miten kävisi mutta nyt täällä Istanbulissa ollaan koulutuspoliittisena neuvonantajana

Elämä jatkuu, kuten aina ennenkin, tosin aika kuoppainen on tie. 

comments powered by Disqus