epäkypsyydestä, armollisuudesta & hetkessä elämisessä

Olen aina hieman ärsyttävästi heti seuraavassa (suuressa) jutussa. Osittain osaksi siksi, koska aina on niin kovasti kaikkea mitä haluaisin elämän aikana kokea. Valintojen valtameressä vaihtoehtoja onneksi riittää. 

Juttu vaan tuppaa lähteä lapasesta, epätietoisuuden vaaniessa loppuelämän kulusta. Tulenko saamaan lapsia, otanko oikeita ura-askeleita, pitäisikö sittenkin peruttaa tai valita toisin?

Teenkö riittävästi tätä oikeaa juttua, entä jos jokin toinen asia olisi parempi. Pohjimmiltaan ehkä ainoalla, millä on oikeasti merkitystä, on vastaus kysymykseen onko tässä hetkessä hyvä olla? Nykyään somen olemassaolon kautta on tärkeää näyttää tuntevansa, kuin se, että oikeasti tuntee ja kokee koko sydämellään. 

You are allowed to like your life. 

Tiedostan tekeväni liikaa, mutta tätä ajatusmarssin hyöryjunaa on vaikea pysäyttää. Aika, kun on niin rajallista, eli milloin toteutan kaikki asiat? Sitä on niin ei-hetkessä, koska kohta voi löytyä jotain parempaa. 

Luin jostain, että aivomme, kun kuitenkin on vanhanaikainen viritys, joten tämä jatkuva teknologia- ja tietotulva ei ole meille kovin hyväksi. On kiehtovaa sekä hieman vaarallista, kuinka somen välitetyt viestit saavat aikaan tunteita aina FOMO:n asti vaikka järki tiedostaa tilanteen olevan lavastettu. Onko tässä artificial intelligencin alku? 

Tämä on tätä aikuiseksi kehittymisen aikaa/tuskaa, kun mielenkiinnon kohteet muuttuu ja joutui ikäänkuin tapaamaan itsensä uudelleen. Mistä nyt pidän, entä mitä tykkään tehdä. Siihen kehitykseen liittyy ajanjaksolliset seikat, vaikka jonkun toisen mielestä tietty työ olisi sinulle hyvä, et ehkä koe, että olet siihen aivan valmis. On vaikeaa etukäteen tietää, milloin on kypsynyt tarpeeksi. 

Varhainen aikuisuus on minulle vaikeaa. Sitä on kuin kahden identiteetin välissä, kuten mannerlaattojen kohdatessa. Missä on itä ja missä on länsi? Fiilikset aikuiseksi kasvamisen identiteetistä vaihtelevat päivittäin. Välillä olen valmis vastaanottamaan maailman ammatillisessa mielessä välillä taas en ole tunnistaa omaa peilikuvaani.

Olenko oikeasti tässä, it feels incredible.

comments powered by Disqus