isoja päätöksiä

Taisin viime perjantaina päättää, etten jatka jo aloittamaani maisterintutkintoa EU-edunvalvonnasta Hollannissa. Olen tainnut useassa postauksessa alkuvuoden aikana mainita tai edes siihen suuntaan aivastellut, ettei maisteriohjelman valinta mennyt aivan putkeen.

Blogia on niin paljon helpompi kirjoittaa, kun asiat etenevät niin kuin on suunnitellut. Haluan ehdottomasti kyllä myös valaista kolikon kääntöpuolta ja sitä miten tie unelmien uralle on karikkoinen. Haastavia valintojakin joutuu välillä tekemään.

Suurta epävarmuutta tässä valinnassa on aiheuttanut lähinnä se, että väitöskirjaohjelmaan tarvitsen maisterintutkinnon. Onko se sitten tämä vai jokin toinen maisteri, sitä olen pitemmän aikaa miettinyt. Haastena onkin löytää joku välikäden maisteri, joka nätisti sopisi tähän yhtälöön.

Koulutusohjelma, jossa valinnaiset tai koko linjan suuntaus olisi lähempänä konkreettisia kiinnostuksen kohteitani kuten kehitysmaapolitiikka tai ehkä ympäristöpoliitiikkaa, vähemmistön oikeuksien turvaamista yms. mutta ei kuitenkaan ole liian kaukana aiheesta, policy ja poliittinen päätöksenteko, jota ensimmäisessä maisterissani ehdin lukea. Tietenkin niin, että maisteri antaisi kelpoisuuden jatkaa pdh-ohjelmaan.

En muista, milloin viimeksi olisin oikeasti, kokonaan luovuttanut, jostain jo aloittamastani yrityksestä. Siksi, tämä maisterivalinnan kanssa pähkäily on ollut erityisen päänvaivaa aiheuttavaa.

Kokemukseen liittyy niin paljon epäonnistumista, stressiä ja huonoa oloa sekä uhrautumista ja itsensä peliin laittamista, kaikkia omia epävarmuuksia myöten.

Näin jälkikäteen valinta tuntuu hieman selkeämmältä. Vai onko sittenkään? Vaikka eihän itseään loputtomasti kannata kiusata ja hyvät valinnat myös tuntuvat hyviltä.

Ei myöskään tunnu järkevältä maksaa kallista hintaa vain paperilapun takia, vaikka kovin lähellä tutkinnon suorittamista olen.

Vaikeissa valinnoissa luottoneuvoni on Nelson Mandelan sanat “may your choices reflect your hopes and not your fears”. Jäänkö vanhaan vain siitä pelosta, etten tule löytämään parempaa? Entä kannattaako tunteen vuoksi uhrautua?

comments powered by Disqus