kai tajuat ne elämän hyvät asiat?

Todella in the moment postaus sillä havahduin juuri siihen, miten hyvä minun on olla. Tässä katsoessani hömppäsarjaa ja kun mieli tekee teetä (täällä on ollut sateista sekä kovin kosteaa viime päivät) voin käydä keittiöstä(ni) teekupillisen hakemassa. Kuivasin pyyhekuivatut hiukset hiustenkuivaajalla vaikka niin ei pitäisi tehdä, sillä ilmakuivaus olisi hiuksille parempi, mutta minulla on parempi olo kuivilla hiuksilla.  

En osaa, ehkä pukea kaikkea tällä hetkellä tuntemaani sanoiksi, mutta kuinka usein ne elämää suuremmat saavutukset, suorittaminen, haaveet ja unelmat sekä myös vaikeudet menevät hetkessä elämisen edelle ja sumentavat tuntoaistin asioille, jotka ovat paremmin, kuin hyvin. 

Eikö matka on päämäärä tarkoitakin, että askeleita matkan päätepysäkille laskemisen sijaan vietät mahdollisimman montaa hauskaa ja ikimuistoista hetkeä matkan varrella.

Varaan oikeuden muuttaa mielipidettäni taas huomenna, mutta tilaisuuden hiipiessä mahdollisuudesta palata vanhaan elämääni, saman alan työpaikkaan, kuin Brysselissä tajusin, että vaikka paperilla Helsinki sekä työelämä Suomessa voittaisikin Turkin 1-0 on olemassa tunne, jota ei voi mitata. 

Feeling of accomplishment.

Tunne, että on saavuttanut jotain (joka ei todellakaan ole tullut helpolla) kiertäessä korttelin kevätsateessa, kurvatessa kuuluisan Fenerbache jalkapallojoukkueen kotistadionin kulmalta kadulle, jonka tunnen jo tutuksi täällä maailman kuudenneksi suurimmassa kaupungissa.  

Kutkuttava tunne, olisiko taas mahdollista onnistua, jossain mitä en ole aikaisemmin (uskaltanut) kokeillut. Seikkailunnälkäinen kotihiiri minussa haluaisi nimittäin kokeilla miten onnistuisi yhdistää seikkailu sekä kotielämä.

On otettava askeleita, joita muut ei ehkä aina ymmärrä. Mutta omatpahan ovat askeleesi. Samalla on myös todella pelottavaa nojata taaksepäin. Varjellaan siis elämän hyviltä tuntuvia hetkiä. 

Se toinen asia, mitä tähän postaukseen halusin vielä sisällyttää on, että luottamuksen löytäminen siihen, että on oikealla polulla on yllättävän aikaavievää sekä hieman hämmentävää puuhaa. Eikä sitä aikaa voi mitata vuosilla tai minkä ikäisenä, sinne löysit. Kyllähän ne linnutkin välillä putoavat puusta.