kamala kaaos

Elämässäni on aivan valtavasti stressiä, ahdistusta ja tulevaisuuden valinnoista syntyvää turvattomuutta, jonka seurauksena on jatkuva sisäinen kaaos.

Nuorempana luin erilaisten ihmisten elämänkertoja. Nykyään taas tekisi mieli kysyä vastaantulevalta vanhukselta "oletko iloinen elämänvalinnoistasi?"

Kaaoksesta huolimatta porskuttelen eteenpäin. Näin tehdessä tunnen riittämättömyyttä venyä omien kykyjen ääriviivoille muiden asioiden viedessä huomioni toisaalle.

Opiskeluelämän jälkeissä arjessa riittää järjesteltävää. On turhauttavaa, kun rajallinen aika kuluu pikkuasioihin eikä siihen mikä on oikeasti tärkeää.

Ajanhallintaa opetellessa on useampi kompastuskivi ja aina oppii jotain. Esim. tehtävien niputtamisen ja asioiden valmistelun seuravalle päivälle.

Entä, jos ei aina jaksa? Onko turhaa pestä hiukset vasta aamulla vaikka illallakin kävin suihkussa? Tässäkin olisin voinut säästää 25 min johonkin muuhun.

Työmaailma tuntuu armottomalta. Aina vähän väsyneenä ja kiireessä menossa ja kaaoksen sekasorron lomassa tavarat hukassa.

Se ihminen, jonka tunnen olevani on jossain väsymyksen labyrintin loukussa.

Tämä elämänmuutos on muutenkin minulle kovin raskas.

"Every new level in life will require a different version of yourself"

Haluisin niin kovasti olla toisenlainen sekä paremmin yltää omiin odotuksiin itsestäni.

Matka siihen kuka haluan olla/oikeasti olen on hyvin kivikkoinen.

// Forming your own identity for the rest of your life in this developmental sweetspot called your twenties is no walk in the park.

comments powered by Disqus