kun aika ei riitä kaikkeen

Hieman järkyttävää, etten ehtinyt bloggailemaan syyskuun aikana, kun yhden postauksen! Lämpötilat ovat myös tippuneet Itä-Suomessa sen verran viileksi, että talvi on tuloillaan. Uskottava on, kun kerta räntääkin satoi viime perjantaina vaakatasossa. Lumipeite tekee kaupungista ja kaduista huiman kauniita, mutta syksyä olisi kiva ehtiä viettää vielä ainakin muutaman viikon verran. 

Säiden viilenemisen myötä olen ollut talvikenkä ostoksilla. Kaupunkiolosuhteisiin kauniit ja silti Suomen rapakelejä ja vesilätäkköjä pelkäämättömät gore tex nilkkurit ovat olleet etsinnässä jo vuosia. Nyt onnisti ja alennuksessa ollut pari oli ilman sen suurempia mietintöjä mukaan ostettava. 

Mielettömän ihana hotdog. Uudet sään kuin sään kestävät nilkkurit

Jokainen työikäinen varmasti kamppailee sen tasapainon myötä, miten yhdistää vapaa-aika ja työaika. Mitä kaikkea työ mahdollistaa ja mistä työn takia on valmis luopumaan? Onko ainoastaan unelmatyötä ja kurjia töitä? Taitaa todellisuudessa monessa asiasta löytyä useampaa eri puolta. 

Valinnat on tosi vaikeita ja toisten tekemät valinnat näyttävät aina jotenkin helpommilta. Omalla kohdalla asioita pohtii ja pähkäilee syvällisemmin. Usein vaisto tai sielun ääni on syvällä muiden asioiden alla. Se on kuitenkin kaivettava esiin mikäli tahtoo muutosta. Ajan suuressa mittakaavassa pienet pelottavat asiat ovat ohikiitäviä hetkiä mitä ei myöhemmin tule mietittyä sen suuremmin.