matkaväsymys

Välillä tuntuu kyseenalaistavan lähteekö tämä väsynyt olo lainkaan pois. Meillä kaikilla, kun on odotuksia itseämme kohtaan. Miten pitäisi olla tai mitä ehtiä tekemään. Ei ehditä antaa itsemme vain olla. Some taas kuormittaa näitä odotuksia vaikka usein se mitä sosiaalisen median kautta vastaanotamme on editoitu todellisuus. Usemman vaikkapa matkakuvan jälkeen muodostuu kokonaisuus, että Kaikki on aina jossain ja muualla on parempaa ja hienompaa. Todellisuus on kuitenkin aina toisenlaista. 

Muistan lähtiessäni Lontooseen opiskelemaan, ensimmäinen viikko meni opiskelija riennoissa, 4 päivää jaksoin valvoa putkeen mutta viidentenä teki jo tiukkaa. Olihan aika silloin myös erilaista. Paljon vähemmän ajattelin esimerkiksi muiden mielipiteitä. Lontoo sopi minulle ilmapiiriltään oikein hyvin. Iso syy miksi halusin jatkaa blogia alkuhurmion jälkeen oli juuri kertoakseni tarinoita kulissien takaa ja jakaa niitä haasteellisia hetkiä, joita ulkomailla asuminen tuo tullessaan. 

Olen tällä viikolla ottanut osaa orientaatioviikkoon Istanbulissa. Tein Tefl tutkintoni suotuisasti loppuun ja ensi viikolla pääsen  maailman suurimman englanninkielisen oppimateriaalien tuottajana tunnetun Pearsonin koulutukseen. 

Uusien ihmisten tutustumisen lisäksi matkakilometrejä kertyi ensimmäisen vuorokauden aikana viikon alussa 3000 km. Ehkä osaksi myös epävarmuus väsyttää. Jo useamman kuukauden ajan, elämäni on ollut limbossa. Tietysti myös lämpimällä ja kostealla säällä on oma vaikutuksensa kehon toimintaan. Täällä ympäröivässä elämässä on paljon erilaisia ärsykkeitä, aina liikenteen melusta, ihmismääristä ja vastaantulijoista kaduilla kulkeviin kulkurikoiriin - ja kissoihin. Paljon tapahtuu ja lyhyessä ajassa on sisäistettävä asioita, jotka ovat paikallisille aivan itsestäänselviä. 

Onkin tiedettävä mikä on itselle parasta ja sillä hyvä. Koitankin kovasti olla välittämättä muiden odotuksista liikaa ja löytää sen balanssin, kuinka olla osa tämän kulttuurin odotuksia ilman, että kadotan itseni. Aina ei voi vaan joustaa ja antaa myötä. Ei ole itsekästä ottaa aikaa itsestään huolehtimiselle. 

En ole siis kadonnut minnekään vaikka blogissa onkin ollut "latautumistauko" näihin uusiin kuvioihin. Nyt jatkan päivän rientoihin vaikka edelleen väsyttää. Jospa vaikka brunssin avulla saisin aivonystyrät taas hereille. 

comments powered by Disqus