opiskelusta ja muusta

Näin kansainvälisiä asioita opiskelleena ei ole aina aivan helppo suunnistaa tiensä työelämään. Olen tiettyyn pisteeseen asti ura ihminen vaikka ura haaveet ovat tässä etenkin viime vuoden aikana hieman pehmentyneet. Tavallaan haaveilen ansioituneesta urasta, työpaikasta johon olisi kiva mennä ja mukava olla, tehden mielenkiintoista ja merkityksellistä työtä.

Kansainvälisyys on kiehtonut aina. Kasvoin kaksikielisenä, en ole koskaan opiskellut Suomessa suomeksi, suomenkielen tunteja lukuunottamatta. Kävin IB-lukion ja sieltä hain yliopistoon Lontooseen. Olen tehnyt enemmän töitä englanniksi kuin suomeksi ja suomen kielen oikeinkirjoitus on matkan varrella hiipunut, hyvä kun nykyään tiedän mitkä sanat kirjoittaa yhteen ja mitkä erikseen. Monimutkaiset konseptit ja käsitteet ajattelen automaattisesti ensin englanniksi. 

No, suomalaisten työpaikkailmoituksen vaatimuksena usein kirjataan sujuva kirjallinen ja suullinen suomen ja usein myös toisen kotimaisen kielen osaaminen mikä suureksi yllätyksekseni kuuden ulkomailla (enemmän tai vähemmän) vietetyn vuoden jälkeen saa itseni epäröimään, onko kielitaitoni tarpeeksi sujuvaa (!) toimistotyöhön. 

Tätä kieli asiaahan ei helpota, että molempien kotimaisten kielten ja englannin lisäksi ranskankielen ja turkinkielen taitoni olisivat pienen harjoittelun jälkeen useimpiin arkisiin tilanteisiin ihan käypä. Saksaa ymmärrän sehr guht ja jotenkin selvisin saksankielisestä business illallisesta Pariisissa ja sain yhteistyökumppanit pöydän ympärillä nauramaan. Tässä on valtavat mahikset saada senat sakaisin. 

Meistä on niin moneen, osa on matemaattisen lahjakkaita, jotkut ymmärtävät kaiken atomeista ja molekyyleistä, toiset ovat hyviä toisenlaisissa hommissa. Olen sellainen sekapuurtaja. Voin aamupäivällä inspiroitua kaikesta luovasta ja iltapäivään mennessä päätyä miettimään onko se pääministerinsalkku milloin seuraavaksi vapaana. Koulussa lempiaineeni oli historia mutta tykkäsin myös taloustiedosta. Ihmiset välillä vitsailevat siitä milloin minut nähdään Arkadianmäellä tai Washingtonissa ja ilmeisesti osaan poliitikon tavoin välillä poiketa täysin aiheesta. 

Yliopiston viimeisenä vuotena Lontoossa meillä oli pari ura esitelmää. Lontoon eri kaupungiosien vaikuttajia sai tavata ja he kertoivat työstään. Kävin kerran kaverini kanssa Itä-Lontoon kaupungintalollakin ihmettelemässä miten suuriin saappaisiin meidän pienten kandilaisten pitäisi oikein astua. Tässä Suomen päättäjien taivalta seuratessa jotenkin vielä korostuu, se oivallus minkä myös Brysselissä sain. Toisin, kun ehkä luullaan, vaatii polittinen työ roppakaupalla taitoja, joita kaikille ei ehkä ole niin vaan suotu.

Poliitikoksi ei ehkä niin vaan ryhdytä vaan sitä työtä tehdään jos sen omakseen kokee ja kun ajetaan niiden asioiden etuja, jotka omaksi koetaan työssä onnistumisen mahdollisuudet kasvaa.

---------------------------------

Oletteko koskaan miettineet miten paljon työ on omaan elämäntilanteeseen sidottu? Osa-aika työ sopii hyvin opiskeluiden kylkeen eikä kukaan tätä arvovalintaa hirveesti myöskään paheksu mutta entä jos ei ole vielä valmis/ tai ei halua 9-5 puurtamista, jos se ei omaan elämän tilanteeseen sillä hetkellä sovi. Onko se pakko ottaa, koska liian ylpeältähän se kaikin puolin kuulostaa jos sellaisesta kieltäytyy. Sehän se elämän tarkoitus, että siellä töissä oltaisiin. Taloudellisia haaveita silmällä pitäen onneksi tilanteet kyllä usein ajan kanssa muuttuvat.

Brysselin jälkeen en haaveile expat elämästä. Eli siitä suuresta executive tason urasta, joilloin parin vuoden välein saa bonareiden kera tarjouksia milloin mistäkin. Olipa hyvä, että sekin tässä selvisi. Toivoisin, että vaikka työ ja seikkailut maailmalla vievät olisin silti lähellä lähimmäisiäni. Listallani kyllä on muutama maa missä haluaisin vielä töiden ja sen tuomien mahdollisuuksien puitteissa työskennellä 

Dubai ja Ranska.

Kuten ehkä huomaatte, olen aika hyvä lausumaan haaveitani ääneen. Yhdestä pienestä ajatuksesta ja sen äänen lausumisesta se Obamankin presidentin ura lähti käyntiin. Tai Trumpin.

comments powered by Disqus