valitsen unelmiani

Olisin varmasti paljon pitemmällä urallani, jos en olisi lähtenyt Lontooseen tai opiskellut yliopistossa. Työmaailmassa (en oikeastaan pidä sanasta työelämä, koska mielestäni elämää ei tarvitse kokonaan pyhittää työlle ja sitä paitsi työmaailma on  paljon positiivisempi sana) kiinnostukseni on kahtia jaettu. Kaupallinen ala ja kv politiikan maailma, jossa olen viimeksi koittanut suuntaani löytää. Tästä kirjoitin lisää opiskelusta ja muusta postauksessa. 

Lukion jälkeen sain mahdollisuuden aloittaa suoraan kaupallisella alalla. Soihtu Lontooseen oli kuitenkin syttynyt kolme vuotta aikaisemmin ja valinta oli hyvin selkeä. Tottakai lähden Lontooseen. Olihan se, se suuri unelmani. Huh, tuleekohan elämässä vastaan enää/vielä yhtä tärkeitä ja sydämen sytyttäviä unelmia? Toivottavasti ei tarvitsisi tasapaksuisesti lopun elämää tallustella vaan, että myös opintojen jälkeinen vaihe olisi täynnä noh, elämää. 

Valitsen unelmia, koska unelmat ovat niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Valintojen vaihtokauppaa ei koskaan etukäteen voi ennustaa ja ne valinnat, jotka olen sydämen ääntä kuunnellen tehnyt, ovat onnistuneet. 

Nyt 6 vuotta ja melkein kaksi yliopistotutkintoa myöhemmin olen vielä vailla sitä oman alan työtä. Havahduin työhakemuksia tehdessä siihen, että vaikka tuntuu, että olen koko ajan ollut töissä, en ehkä ole edennyt aivan siihen suuntaan missä ajattelin melkein 10 vuotta ensimmäisestä kesätyöpaikastani olevan.

En koskaan kadu lähtemistä ja opiskelua ulkomailla. Olen nähnyt ja kokenut lyhyessä ajassa niin paljon. Viime vuosina pallo on tosin hieman lähtenyt käsistä, kun juna on kulkenut niin lujaa. Ehkä se mitä tässä koitan sanoa on, että tästä lähtien haluan olla entistä tietoisempi työuraan liittyvistä valinnoistani. Tietynlainen suorittaminen on puskenut päälle, sillä intoa olla monessa paikassa yhtä aikaa on riittänyt. Nyt on aika karsia jyvät akanoista, tehdä hieman vähemmän, mutta sitäkin määrätietoisemmin. Myönnän, että kuten monille muille, muutos on myös minulle vaikeaa. On haikeaa päästää irti vanhoista unelmista, ajatuksista ja haaveista, siitä mitä toivoisi elämän olevan. Onneksi näin kuitenkin on, sillä sunnanmuutos on myös se kaikista suurin merkki kasvusta. Kukapa nyt haluaisi aina samanlaisena pysyä.                 

Vanhan tilalle tulee onneksi myös paljon uutta ja ihanaa.

On esitetty teoria siitä, jonka mukaan 7 vuoden välein elämä on muutoksen kynsissä. Olen kulkenut yläasteen ja lukion ajanjakson harrastusten täytteisestä elämästä, opiskelijaelämään ja työharjoitteluihin ulkomailla ja nyt on uuden kauden aika. Nyt korokkeella seisoessa, joudun tekemään valintoja miettien minkälaista haluan elämäni olevan tulevaisuudessa. Työ on ehkä se suurin elämän(tapa)valinta, jonka tässä vaiheessa nuori aikuinen joutuu tekemään. Monen lyhyen, jatkuvasti muuttuneen jakson jälkeen haen nyt pysyvyyttä ja pitkäjänteisempää elämää, seikkailuja unohtamatta. Haluan kehittää ammatillista osaamistani, jotta 10 vuoden päästä näen selkeästi ansioluettelostani, mitä osaan ja mitä ammattipolkua olen kävellyt.

Postauksen kuvat ovat Turkin rannikolta. En koskaan haaveillut, että asuisin Istanbulissa vaan tilaisuus esittäytyi eteeni ja alkuvaikeuksien jälkeen kaupunki vei mukanaan. Tiesin kuitenkin, että tähän on pakko tarttua ja kuinka paljon olenkaan tämän valinnan seurauksena saanut. Aina ei tiedä minne elämä vie, ennen kun käy kääntymässä eikä huonoon valintaan kannata jäädä vain siitä syystä, että tulevaisuudesta ei ole vielä tietoa.

comments powered by Disqus