vuosi sitten tänään

Tänään aamuni alkoi samantuntuisesti, kuin vuosi sitten. Heräsin aikaisin ja levänneenä katse kohti uutta päivää. Paitsi vuosi sitten en ollut Suomessa, vaan Brysselissä.

Otin aamulla metron tavallisen tapaa toimistolle ja toimiston oven avattuani katse kääntyi vastaanottoaulan tv ruutuun ja uutisiin räjähdyksestä Brysselin lentokentältä. Tässä vaiheessa ensimmäiset ”oletko kunnossa” viestit piippasivat puhelimessa. Olin toimistolla kokoukseen lähtiessäni kirjoittamassa status päivitystä, ”en ole aikeissa lähteä lennolle mihinkään, vain kokoukseen” – metrolla olin lisäämässä, kun kollegani keskeytti minut.

Viivyin vielä hetken toimistolla ja vähän myöhässä lähdin matkaan.

Komission viereiseltä Schumann metroasemalta on Maelbeekkiin vain muutaman minuutin matka maanalaisella, kävellen noin kymmenen. Saavuttuani Schumannin metroasemalle vieviin portaisiin, ilmassa oli hieman kitkerä haju mutta en ehtinyt kiireessä muuta ajatella, kun metrotunneliin juoksemista. Schumanin metroasemalla hätäisesti käyttäytyvä järjestyksenvalvoja karjui ranskaksi ja hätisteli pois. Käännyin ja kerron matkalla metroportaita alas tulevalle salkkumiehelle, että metro ei tänään toimi. Vasta hetken matkaa Maelbeekkiin käveltyäni tajusin, että jotain vakavaa oli tapahtunut.

Lontoossa opiskelukaverini raaka kuolema on kummitellut mielessäni pitkään. Kuolema tuli niin lähelle kahdesti sinä keväänä. Olen nähnyt painajaisia ja miettinyt olenko kenties seuraava. Uskallanko tehdä valintoja, jos lopputulos voi olla niin armoton.

Pitkään olen toivonut jonkinlaista merkkiä, joka vakuuttaisi minut siitä, että elämä kantaa ja omiin valintoihin voi luottaa. Elämän väliintulo tuona tiistaiaamuna vuosi sitten valaa uskoa elää täysillä ja pelkoni elämän ennenaikaisesta päättymisestä on jo melkein selätetty. 

Brysselin iskujen muistopäivänä mielessä uhrien omaiset.

comments powered by Disqus