vuosi sitten tänään vol. 2

Vuosi sitten tänään olin juuri muuttamassa ensimmäiseen asuntooni ulkomailla, joka olisi kokonaan minun SEITSEMÄN vuoden odottamisen jälkeen. Olin viettänyt viimeiset seitsemän vuotta muiden nurkissa, milloin opiskelija-asuntolassa, kimppakämpässä, lapsuuden/nuoruudenkodissa sekä toisella paikkakunnalla Suomessa. 

Tänään oli vihdoin SE päivä. Heräsin väliaikaiskodista hostellissa, pakkasin tavarani, söin turkkilaistyylisen aamupalan (kuvassa ennen tekstiä postauksen etusivulla) saavuin taksilla rakenteilla olevan uudiskohteen eteen, dumppasin mun kamat   security kopin eteen ja sanoin, minulla on varaus. 

Minua auttava tuttu työkaveri ei (tietenkään) tullutkaan vastaan, vaan paikalliseen tyyliin seurusteli jo toimistolla seurueen kanssa. Se oli ensimmäinen kosketus siihen, että asiat voivat muuttua, eikä sovittu sana aina pidäkään. Se siitä standardista, täällä toimitaan eri tavalla. 

Toimistolla oli tupa täynnä, kun oli aika allekirjoittaa vuorasopimus sekä maksaa takuuvuokra. Nopeasti vaan jos saat asiat hoidettua, niin me auttajat voidaan mennä takaisin meidän hommiin. Kiva, kiitos tietysti, että tulitte, mutta malttakaa, nyt hetki. 

Laskin eri arvoisia seteleitä, kuin monopolin salkunhoitaja. Tässä ei nyt sovi hoppuilla, en häpeä ollenkaan, että korotin ääntäni malttamattomille, olihan kyseessä yksi elämäni isoimmista hetkistä. Tuli tunne, että tämä olisi parempi hoitaa omalla tyylillä tiukan jämptisti. 

And what a feeling. Asunto oli upouusi, en voinut uskoa onneani todeksi. Kaikkien lähdettyä, availin jokaisen kaapin ovia ainakin tunnin. 

Olin tullut kotiin, paikkaan, jossa olisi hyvä olla ja jossa kohtaamani ihmiset olivat kaikki niin hyviä minulle. 

Expect kindness, because it does exist

P.S Olethan nyt tukena mukana, kun elämä ottaa kurvin kautta matkan muille maille, sillä minua jännittää! 

Lue lisää samasta aiheesta: 

Vuosi sitten tänään