vuosi suomessa

En nähnyt itseäni pitemmän päälle Brysselissä, vaikka maisterivaiheessa työharjoitteluun sinne eksyinkin. Työharjottelun päätteksi minulle tarjoutui työpaikka. Kaikkeahan on hyvä kokeilla, mutta loppupeleissä tarjottu työ ei ollut minulle se oikea. Keväällä 2016 hyppäsin tyhjän päälle ja tulin takaisin Suomeen epämääräisen tunteen kera, että jossain olisi jotain parempaa.

Nyt vuosi on Suomessa kulunut. 

Vuoteen on mahtunut nopea pyrähdys Kaakkois-Aasiaan, monta kysymysmerkkiä siitä kannattaako aloittamaani maisterintutkintoa edes suorittaa loppuun, jos koen alan olevan toista, kuin mitä kuvittelin sen olevan sekä työnhakua Suomessa.

Lisäksi sain aimo annoksen realismia. Mikäli Suomeen tahtoo takaisin ulkomaavuosien jälkeen, parasta olisikin pitää yksi jalka Suomessa toisen jalan ollessa ulkomailla. Ulkomailla on helpompi yksilönä mennä eteenpäin, kun taas Suomessa yhdenvertaisuus takaavat kaikille samat mahdollisuudet. Harmi kyllä, myös tietyillä asteilla tämä sama yhdenvertaisuus on myös esteenä.

Ulkomaan kurssi- ja työtodistuksilla ei hirveästi pädetä ellei kyse ole todella spefisistä osaamisesta. Ei riitä, että osaat tietyt taidot, jos sinulla ei ole toimintaympäristöstä tuntemusta. Täytyykin jatkossa ajatella enemmän, onko tällä mitä nyt täällä teen ulkomailla maassa X kysyntää myös Suomessa?

Muita mietteitä samasta aiheesta:

Opiskelusta ja muusta 

Mitä ulkomailla opiskelun jälkeen?

comments powered by Disqus