Älä kurista itseäsi

Tunnustaako joku muu olevansa loputun itsepiiskuri? Tiedätkö sen tunteen, että vaikka mitä tekisi ja asioista suoriutuisi miten hyvin, mikään ei tunnu riittävän itselle?

Ollapa ikuinen suorittaja-luonne. Myönnän olevani suorittaja. Ja ihan juurikin sieltä pahimmasta päästä.





Halusin kirjoittaa aiheesta, koska olen pohtinut sitä viimeaikoina paljon. Internettiä selaillessani jokunen aika sitten törmäsin artikkelin nimeen, joka oli nimetty kutakuinkin tähän tapaan: "perfektionismi on yhtä vaarallista kuin tupakointi". En lukenut tekstin sisältöä, mutta jäin miettimään otsikkoa.

Perfektionisti-luonteen omaava ihminen tavoittelee jatkuvasti täydellisyyttä. Perfektionisti huolehtii kokoajan jostakin ja avunpyytäminen osoittautuu usein ylitsepääsemättömäksi.

Itse tunnistan itseni äskeisestä kuvauksesta vähän liiankin hyvin. Samoin huomaan myös sen, että elän helposti kaikki-tai-ei-mitään-meiningillä ; joko suoriudutaan asioista rimaa hipoen tai sitten liki täydellisesti.




Huomaan myös usein muiden epäonnistumisen rauhoittavan minua. Kyse ei missäännimessä (ainakaan omallakohdallani) ole vahingonilosta tai tyytyväisyydestä muiden mokaamista kohtaan, vaan pääsääntöisesti siitä että ei tunne itseään sillähetkellä ihan niin surkeaksi

Se tunne on tullut suorittajana tutuksi että stressaa. Siis ihan kaikki niinsanotusti vakavat asiat. Työelämä, raha-asiat, terveys. Jopa se että kaurahiutalepaketissa on tavaraa jäljellä enää vaan seuraavalle aamulle ja mitä jollen ehdikkään huomenna käydä kaupassa.

Stressaan kaikesta jo ennen kuin on mitään stressinaihetta.



Perfektionistinä asioiden aloittaminen usein vaikeutuu. "Mitä jos en ole tarpeeksi hyvä?" "En selviä tästä mitenkään" -tyyliset ajatukset ovat arkipäivää.

Taito rentoutua puuttuu kokonaan. Oma kaulapanta on jatkuvasti liian piukalla.

Usein mietin mistä tämä kyseinen "vaiva" on omalla kohdallani saanut alkunsa - syytä löytämättä. Jotenkin tunnen syntyneeni perfektionismiin ja tunnen jopa syyllisyyttä siitä että olen tällainen. Varma suorittajaluonteen merkki sekin, ironista kyllä. 

Mitä jos vain lopettaisin vaatimasta itseltäni liikoja? Opettelisen enemmän elämään hetkessä ja murehtimaan asiosita vasta kun on oikeasti murheenaihetta. Oksettava ja vastenmielinen ajatus. :-D 


Mitä sitten teen jos en kokoaika saa tavoitella jotain orjallisesti?

Täytyy oppia hellittämään kuristusotteesta. Täytyy osata hidastaa vauhtia kun se on ajankohtaista. Täytyy olla itselleen armollisempi. Täytyy oppia olemaan tyytyväinen hyvistä asioista. Täytyy oppia myös häviämään ja luopumaan elämässä niistä asioista jotka ei tee onnelliseksi. Täytyy oppia luopumaan pelosta epäonnistua.





... from mental illness.


Siinähän sitä listaa on missä on tavoiteltavaa vaikka muille jakaa! Yrittänyttä ei laiteta.


Rentouttavaa sunnuntaita, muistetaan nauttia elämästä - meillä on vain yksi.  



comments powered by Disqus