Onko minusta tullut hyvänmielen sunnuntailiikkuja?

Heräsin tässä taannoin yhden suht ok:n salitreenin jälkeen miettimään omaa treenaamistani. Treeni tuntui menevän perille, mutta varsinainen fiilis oli melko mitäänsanomaton. Oikeastaan treenin jälkeistä olotilaa on hankala kuvailla, sillä tuntui että mitään olotilaa ei ollut. Ei hyvässä, eikä pahassa. Vai onko tämä juuri se paha tilanne?





Tajusin pitkästä aikaa, että minulla ei ole mitään päämäärää eikä nuoraa, mihin tähtään. Treeni kuuluu päivärutiineihini niinkuin vaikka vessassa käyminen ja hampaidenpesu.

Entisenä urheilijana sisäinen urheilijan mentaliteettini nostaa aika-ajoin päätään, välillä enemmän, välillä vähemmän. Pitäisikö, voisinko, tahdonko, pystynkö... Entä jos? Voitontahto ja kilpailuhenkisyys ei lähde urheilijasta, jos se on alunperin hänessä ollut.

Täytyykö treenissä olla aina jokin tavoite?


Tämä edellämainitsemani treenin jälkeinen pohdinta ajoi minut siihen pisteeseen, että jäin miettimään että riittääkö se että treeni on rutiininomainen toimenpide? Riittääkö se minulle?

Tulin siihen tulokseen että a) treeni voi olla rutiininomaista, mutta silti sen kuuluu ehdottomasti aiheuttaa jonkinlaisia tunteita  b) jotta itse saisin motivaationi nousemaan 100 prosenttiseksi, tarvitsen ehdottomasti henkilökohtaisia välitavoitteita, jotta pystyn antamaan itsestäni kaiken liikuntasuorituksessa, ilman tavoitteita treenaaminen ei vain toimi minulla - oli sitten kysymys kilpatavoitteesta tai ihan vaikka vaan itsensä voittamisesta. Vastaus otsikon kysymykseen: en taida vielä tänäkään päivänä, vaikka urheilu-uran loppumisesta on tullut kuluneeksi jo muutama vuosi, lukeutua hyvänolon liikkujiin, jolle liikuntahetki on sosiaalinen tapahtuma.

Mikä sitten olisi hyvä tavoite? Oman loukkaantumistaustani vuoksi missään lajissa kilpaileminen enää on itselleni hyvin epäajankohtaista ja pelkät ulkonäkökeskeiset tavoitteet (lue: pelkkä bodaus) eivät ole ikinä motivoineet minua riittävästi. 


Aseta siis sellainen tavoite joka MOTIVIOI JUURI SINUA, (ei naapuria,) kohti maalia.

Oma liikuntatavoitteeni vuodelle 2017: kehitän itseäni liikkujana kaikilla osa-alueilla tavoitellen mahdollisimman toimivaa kokonaisuutta ; vähemmän bodaamista ; enemmän toiminnallista voimaharjoittelua (50%) ja huoltavaa  venyvyys- ja liikkuvuusharjoittelua (50%). Optimaalinen fysiikka juuri minun kroppaani. Ja ei muutakuin katse kohti tulevaa ja toteuttamaan! 




Mikä on sinun liikuntatavoitteesi vuonna 2017?

(Kuvat tmi Janika Englund)




Tarvitsetko apua tavoitteidesi saavuttamisessa tai vaikka ihan niiden muodostamisessa? Lähdetään yhdessä kohti muutosta -> tmilottahuuhtanen@gmail.com 
comments powered by Disqus