Erikoispostaus

Meikkaushistoriani

Haluaisitteko kuulla minun meikkaushistoriaani? Miten ulkonäköni on muuttunut ja miten olen päätynyt meikkaamaan siten, kuin nyt meikkaan. Minulle tuli nyt suuri halua kertoa teille hieman meikkaustapojeni kehittymisestä ja samalla muistella vähän vanhoja tuotteita.

Ensinnäkin aloitan sillä, etten ole koskaan ollut taiteellisesti lahjakas. En osaa piirtää tai tehdä muitakaan taidejuttuja. Käsitöissäkin olen aika onneton ja kaunokirjoituksenikin on aika kamalaa. Meikkauksen opettelussa olen joutunut tekemään varmasti enemmän töitä, kuin sellainen henkilö, joka osaa piirtää ja jolla on taiteellista silmää.

Meikkaamisen aloitin yläasteella. Käytin valkoista voidemaista helmiäisluomiväriä. Muistan sen itseasiassa aika tarkalleen. Se oli Maybellinen pienessä tuubissa olevaa ja sävyn nimi oli Cold As Ice. Sen lisäksi tein Rimmelin automaattikajalilla rajaukset yläluomen ripsirajaan, ohjeen olin tainnut lukea jostain siskoni lehdestä, ehkä SinäMinästä tai Reginasta. Tietokoneella ei ole kovinkaan montaa kuvaa tuolta ajoilta mutta löysin yhden tällaisen jossa näkyy tuo luomiväri. Ripsivärin luulen olleen Maybellinen Volum' express.

Kuva on vuodelta 2004. Eli olen siinä n. 15 vuotias. Minulla oli tuohon aikaa ihottumaa poskessa ja kulmaluulla, se näkyy kuvassa hentona punoituksena vielä.

Myöhemmin rupesin käyttämään kahta luomiväriä. Luomivärit oli Virosta ostetusta Ruby Rosen paletista. Helmiäisvalkoista ja helmiäisruskeaa, lisäksi käytin poskipunaa. Monien mielestä meikkasin paljon. Siis kuka nyt käyttää päivittäin kahta luomiväriä? Se oli jotenkin tällaisella pienellä paikkakunnalla paljon. Rajausta tehtiin niin yläripsirajaa kuin alapuolellekin.
Meikkibloggaajan alku oli syntynyt! Tuohon aikaan tosin blogeja ei taidettu olla vielä keskitty. Kuva on luultavasti vuodelta 2006. Itseasiassa tuo meikki on aika kiva!

Tuota kahden luomivärin meikkiä käytinkin sitten aika pitkään. Välissä tosin oli kyllä kausi, jossa olin nyppinyt kulmani ihan kamalan näköiseksi. Siitä joudun kärsimään edelleenkin, vaikka olenkin saanut jo osan kasvatettua takaisin. Muistan miten äiti aina sanoi että "älä nypi niitä kulmia niin paljon" mutta ikäänkuin siinä iässä olisi äitiä kuunnellut. Mutta te nuoret, jotka tätä luette niin kuunnelkaa bloggaajaa! Älkää nyppikö niitä kulmakarvoja! (Käykään ennemmin ammattilaisella).
Tämäkin kuva on vuodelta 2006. Mikä lie tuo ohut mato tuolla silmän yläpuolella....

Täysi-iän saavutettua meikkaaminen sai uuden merkityksen, kun baariin piti aina laittautua. Tai ei se tainnut minulle mitään pakkopullaa olla silloinkaan. Päinvastoin, nautin jo silloin laittautumisesta. Sai ihan luvan kanssa laittaa vähän tummempaa meikkiä. Tässä yksi kuva, joka on otettu ennen baariin lähtöä 18-vuotiaana! Huomaatteko, edelleenkin sitä helmiäistä! Kulmakarvoihin asti, tottakai.

Joskus vuonna 2009 arkimeikkiini vakiintui tuo kissalaineri ja sillä tiellä ollaan edelleen. Tuntuu hurjalta, että olen tehnyt sen siiven rajaukseeni siis jo melkein kuusi vuotta!
Kuva on vuodelta 2010, samoilta ajoilta kuin aloitin bloggaamisenkin. Kyllä on ollut iho silloin niin hyvässä kunnossa! Samoihin aikoihin bilemeikiksi alkoi vakiintua valkoisen ja hopean yhdistelmä. Kuvioihin tuli myös tekoripset, joita tykkäsin käyttää baareillessa.

 Kuva vuodelta 2011. Tekoripset ja helmiäisluomiväri levitettynä kulmakarvoihin asti. Näyttäisi olevan myös valkoinen helmiäis alarajaus. Luultavasti tuo luomiväri on IsaDoran valkoinen luomiväri, joka minulta löytyy vieläkin. Kynä on aika varmasti Avonin valkoinen Glimmerstick.

Meikkaus saikin uuden suunnan, kun rupesin Avonin konsulentiksi ja rupesin katsomaan Michelle Phanin videoita youtubesta. Sillon innostuin toden teolla!Ostin Fräuleinin 88 värin paletin ja aloitin bloggaamisen. Aluksi meikkikokeilut oli aika hurjakin. Vai mitä sanotte tästä, blogissakin mainitusta, vuonna 2010 tehdystä meikistä.
Nuo kulmakarvat aiheuttavat hieman myötähäpeää, mutta ei kukaan ole seppä syntyessään. Oikeastaan syy siihen, miksi en ole poistanut blogini ensimmäisiä meikkiräpellyksiä, on juurikin se, että niistä voi nähdä niin hyvin kehittymisen.

Ennen meikkikouluani olin saanut jo hillittyä hieman meikkaustyyliäni. Olin töissä tavaratalon kosmetiikkaosastolla ja imin itseeni tietoa niin paljon kuin pystyin. Rajauksen tekemiseen käytin Fräuleinin Geelilineria. Tuolloin geelilinerit oli se juttu. Luovuin myös liian punaisista kulmakarvoista, muistaakseni ostamalla Lumenen kulmakynän sävyssä 2.
Tässä yksi kuva vuodelta 2011, jossa minulla hieman juhlavampi meikki. Häivyttämisestä nyt ei juuri ole tietoakaan, mutta ainakaan väriä ei ole nostettu kulmakarvaan asti. Meikkivoiteena aloin käyttämään Diorin Nude meikkivoidetta, sillä se oli yksinkertaisesti paras.

Aloitin meikkaaja-maskeeraaja opinnot vuoden 2012 tammikuussa. Tykkäsin koulusta paljon ja opin siellä hirveästi. Toisaalta opin siellä myös hirvittävän kriittiseksi. Meikissä oli aina jokin vikana ja tämä lannisti hieman ja vähensi bloggaamista. Ei halunnut julkaista kuvia itsestään, sillä meikissä oli aina jotain korjattavaa. Meikkikouluissa olisikin hyvä korostaa myös sitä, että vaikka koulussa meikkejä arvioidaankin ja kritisoidaan, niin oikeassa elämässä se ei ole niin justiinsa!

Meikkikoulun jälkeen arkimeikiksi vakiintui vaalea luomiväri ja kissaliner. Sillä tiellä ollaan edelleenkin ja silloin kun en mitään erikoisempaa tee, niin tuolla meikillä menen edelleenkin arkisin. Olin löytänyt Sensain linerin jo työskennellessäni kosmetiikkaosastolla, joten se oli vakituisessa käytössä jo ennen meikkikoulua. Ja on muuten edelleenkin! Rajauksen olin oppinut meikkikoulussa aloittamaan ihan silmän sisänurkasta asti. Sitä en ollut tehnyt ennen meikkikoulua.

Nyt kun koulun käynnistä on 3 vuotta ja kun olen lukenut blogeja ja saanut vieläkin lisää tietoa eri tuotteista ja niiden käytöstä, voin sanoa olevani parempi meikkaaja, kuin mitä olin meikkikoulusta valmistuessani. Koulusta sain paljon tietoa, mutta esimerkiksi varjostusten tekeminen oli minulle aina haastavaa. Nyt olen oppinut jopa tekemään niitäkin, tai siis opettelen parhaillaan. Olen paljon parempi meikkaaja, kuin vasta valmistuttuani. Kokemusta on tullut lisää ja "näen" paljon helpommin, mikä meikki kävisi kenellekin. Meikkauksen hyviä puolia onkin se, ettei tässä hommassa koskaan tule valmiiksi. Aina voi oppia jotain uutta!

Lisäksi voi kokeilla vähän hurjempiakin juttuja, ilman että se näyttäisi ihan katastrofilta. Kuten tämä viime vuonna tehty glittermeikki. Huomaan kyllä tässäkin korjattavia juttua, mutta entäs sitten? Ei kokonaisuus tässä kuitenkaan ole sen kummempi.

Erityisesti kehittymistä olen havainnut muiden meikkaamisessa. Kun vertailen meikkikouluajoilla otettuja kuvia muille tehdyistä meikeistä niin ero on huima! Joten tässäkin tapauksessa. Meikkaamaan oppii vain meikkaamalla. Vaikka olisikin käynyt koulut, niin oppiminen jatkuu vielä koulun jälkeenkin! Olenkin nyt ahkerasti treenaillut luokkakavereillani ja julkaisen jatkossakin kuvia niistä meikeistä täällä blogissani.


Näin minä olen päässyt tähän pisteeseen asti. Nöyränä opettelen edelleen uusia juttuja, mutta samalla olen hemmetin ylpeä itsestäni! Minä, joka en siis koskaan ole ollut hyvä piirtämään tai maalaamaan, pystyn silti meikkaamaan itseäni ja muita siten, että jälki on kaunista. Helppoa se ei ole ollut, mutta mahdollista se on!

Siksi kannustankin kaikkia meikkauksesta kiinnostuneita vain harjoittelemaan ja harjoittelemaan! Kyllä se joka kerran jälkeen on aina vain helpompaa!

comments powered by Disqus