fatbike

Aloittelijan vinkit läskipyöräilyyn

Kerrankin olen ainakin lähellä liikuntatrendien aallonharjaa, sillä hankin marraskuun lopulla itselleni fatbiken eli läskipyörän. Isoveli on ajellut sellaisella jo reilun vuoden ja sitä hehkutusta kuunneltuani olin alkanut itsekin himoita kyseistä leppoisaa treenivälinettä. Muutaman kuukauden juoksukiellon saadessani lohduttauduin sitten tyypilliseen naiselliseen tapaan eli shoppailemalla. Tilasin itselleni ihanan oranssin fatbiken.

Aluksi pyörä asui sisällä, koska en raaskinut viedä sitä pyörävarastoon, jossa joku olisi voinut kolhia sitä peruutellessaan mummopyöräänsä parkkiin.

Olen ennen ajellut maantien laitaa hybridillä, mikä on sekä henkisesti että fyysisesti puuduttavaa. Fatbikella lenkkeily on kuitenkin kaikkea muuta: en olisi ikinä uskonut, että pyöräily voi olla näin hauskaa!
Kokemusta maastopyöräilystä saati läskipyöristä mulla ei ole yhtään, joten googlen parissa on tullut vietettyä tuntikaupalla aikaa ensin pyörää ostaessa ja sen jälkeen sen käyttöä aloitellessa. Aikaa kului ja vastauksia löytyi, mutta paljon asioita jäi koettavaksi kantapään kautta.
Haluan säästää muita aloittelevia läskipyöräilijöitä vaivalta ja kokosin tähän parhaat vinkkini pyörän hankintaan ja harrastuksen aloittamiseen. Nämä ovat nimenomaan aloittelijan ja anti-pyöräfriikin vinkkejä, joten mitään kovin monimutkaita ei ole luvassa. Eli jos olet kiinnostunut pyörän painon viilaamisesta, rengaiden litkuttamisesta tai muusta hepreasta, niin tämä ei ole sinulle. ;)

Pyörän valinta

Vaihtoehtona mulla oli myös maastopyörän hankinta. Läskissä oli kuitenkin kaksi merkittävää etua maastopyörään nähden. Ensinnäkin, se on melko huoltovapaa. Mä en tiedä, miten pyörää pitäisi pesemisen ja ketjujen rasvaamisen lisäksi huoltaa, enkä edes välitä tietää (sen tiedän, että vesiletkulla peseminen, kuten itse teen, on väärin). Toiseksi, läski kulkee maasturia paljon paremmin talvella ja talvi oli tulossa ostohetkellä.

Taktiikkana merkin ja mallin valinnassa oli se, että jos pyörää ei ole lytätty Fillarifoorumilla maan rakoon, se on luultavasti erittäin hyvä menopeli. Ja voi olla ihan hyvä, vaikka olisikin haukuttu. Itse pelasin varman päälle ja hankin pyörän, joka ei ollut saanut juurikaan moitteita. Tarkistutin valinnan vielä enemmän pyöräilystä ymmärtävällä veljelläni (joka tosin kertoi, että odottamalla kuukauden Saksasta olisi saanut samaan hintaan vielä vähän paremman mankelin. Mun appelsiini oli perillä tilausta seuraavana päivänä). Mulla on pyörässä 20 vaihdetta, joista 10 isointa en ole juuri tarvinnut, sillä haluan sotkottaa tiheällä kadenssilla.

Fillarifoorumia kannattaa muutenkin hyödyntää maltillisesti. Asiantuntemusta kyllä löytyy, mutta välillä liikaakin. Parempi, kun et tiedä mitä kaikkea hifistelyä pyöräilyyn voi liittää. Jos kuitenkin haluat käydä, niin mm. tästä löytyy muutama sata sivua läskipyöräilyä. Itselleni riitti ensimmäinen viesti.

Ilmanpaine

Juuri kaupasta kannetussa pyörässä ilmaa renkaissa on luultavasti liikaa. Rengaspaineiden pitäisi salapoliisintyöni mukaan olla alle yhden barin ja eri foorumeilta olen löytänyt pääasiassa 0,3-0,6 bar välisiä painesuosituksia. Noin matalia paineita ei saa tavallisella pyöränpumpulla mitattua, joten kannattaa sijoittaa tarkempaan mittariin. Itse en ole raaskinut vielä tehdä tätä, mutta ensimmäisillä kymmenellä lenkillä taisin jokaisella vähentää ilmaa renkaista ja ajaminen muuttui joka kerta sujuvammaksi. Mun tuntuma on se, että renkaan pitää olla melko tyssy, kun sitä painelee, muttei niin tyhjä, että pystyt painamaan kumin vanteeseen asti. Mitä vähemmän ilmaa renkaassa, sen parempi pito, mutta vanteiden ei kuulu kolista juurakkoihin. Lumikelillä olen havainnut, että paras ajotuntuma on silloin, kun käsin painamalla vanteeseen yltäminen alkaa olla lähellä. Kokeilemalla löytää itselleen sopivan paineen, mutta aika tyhjiäkin renkaita kannattaa siis testata. Ihan tyytyväisenä ajoin kuitenkin alkuun pinkeänlaisilla renkailla.
Ulkoilman kylmyys vaikuttaa myös rengaspaineeseen. Rengas, jolla on hyvä ajella nollakelissä on jo liian tyhjä, jos pakkanen laskee -15:een, koska ilma menee kasaan kylmetessään (ja laajenee lämmetessään). Rengaspaineen sopivuuden huomaa siis vain ulkona, sillä ilmaa on läskin renkaassa niin vähän, että rengas voi tuntua huoneenlämmössä aivan liian täydeltä, vaikka ulkona ilmaa onkin sopivasti.

Ja jos ajelet pääasiassa tienreunoja niin ilmaa eli painetta kannattaa luonnollisesti lisätä. Ei läski mikään maantiekiituri ole, mutta yllättävän mukavasti se rullaa sileälläkin.

Pyöräilyreitit

Jos ei ole maastopyöräkokemusta, niin pururadat ja ulkoilutiet ovat ihan hyviä lähtökohtia ekoille lenkeille. Niiltä voi sitten poiketa poluille, kun pyörä alkaa tuntua tottelevan. Poluillakin kannattaa aluksi valita tuttuja ja mahdollisimman tasaisia maastoja, niin välttyy liiemmilta kaatumisilta. Lumisena aikana koiranulkoiluttajien poluilla ja moottorikelkan jäljillä on hyvä ajella. Itsehän lähdin reteästi heti ajelemaan Utranharjun pienimpiä polkuja. Ekoilla lenkeillä keskityin pannutteluun ja talutteluun, mutta löytyivät ne sopivan tasoiset polut sitä kauttakin. Ilohan se on työnnellä pyörää ylös pystysuoraa supan rinnettä.

Välillä läskipyörähypetyksestä on saanut kuvan, että sillä voi polkea missä tahansa. Ei ainakaan mun kyvyillä, mutta kulkeehan pyörä kivasti pienilläkin poluilla ja menee ohuemmista kaatuneista puistakin yli. Mäntykankaalla voi ajella metsässäkin. Hyvin monenlaisista paikoista pääsee, kun vaan uskaltaa ajaa. Toimii hyvin myös talvella. Yli kymmenen sentin umpihangessa enkä ihan höttölumisella vähän kuljetulla uralla ole onnistunut ajelemaan kovin menestyksekkäästi, mutta heti kun kulkijoita on ollut useampi niin lumipolut ovat mukavia, kapeat tosin haastavia tasapainolle. Moottorikelkanjälkiäkin pääsee yleensä aika mukavasti. Jos irtolumisilla poluilla tuntuu, ettei pito riitä, niin ilman vähentäminen auttaa yleensä. Kannattaa kuitenkin tyhjennellä renkaita lenkin aikana maltilla, jollei satu olemaan pumppua mukana. Vaikka läskin renkaissa onkin hyvä kitka, niin kirkas jää on nastattomille renkaille aika haastava alusta. Varsinkin jos päällä on 10 senttiä vettä, kuten alla olevassa kuvassa. Olin hetken jo varma, että polvilumpio murtui.

Vauhtihan ei ainakaan mun ohjastamana päätä huimaa, vaan monesti haastavassa maastossa pyörälenkkien kilsavauhti on sellaista, että jos voisin juosta (ja olisin kunnossa) niin juoksisin lenkin nopeammin. Se ei kuitenkaan haittaa. Kun kerralla näkee vähemmän polkuja, jää lähimetsässäkin enemmän reittejä ajettavaksi.

Pyörän varusteet

Aluksi en hankkinut mitään lisävarusteita, mutta ekan rapakeleissä tehdyn lenkin jälkeen totesin, että lokasuojat olis kivat. Niistä parista alan puodissa, joissa jaksoin käydä, ei löytynyt kuin läskipyörään sopiva etulokasuoja, joten tuunasin takalokasuojan itse tavallisen levyiseen renkaaseen tarkoitetusta lokarista ja ohuesta muovista tehdystä leikkuulaudasta. Tarvitset myös pumpun, joka sopii kumeista löytyviin venttiileihin.
Pyörän jalka olisi hyvä, jotta pyörän saisi seisomaan ja olisi helpompi ottaa läskipyöräkuvia (eli pyörä kuvattuna jossain hienossa paikassa). Pyörän korjaussarjaa tai varasisäkumia en kanna mukana, sillä kannan puhelinta, jolla voin soittaa huoltoauton paikalle.

Tee-se-itse lokari

Pyöräilijän varusteet

Kypärää suosittelen, koska saatat kaatua. Pyöräilysortsit lisää ajomukavuutta. Niillä voi ajaa talvellakin, kunhan laittaa vähän pidempää ja paksumpaa housua päälle. Jos ajaminen on tuskaa hyvistä sortseista huolimatta, myös satulan voi vaihtaa. Niissä on eroja. Talvella varpaat voivat palella, jos ajelet pyöräilykengillä. Tiedän toki, että on erikseen talvipyöräilykenkiä, mutta tiedän myös, mitä ne maksavat. Liikaa. Alkuun mä virittelin mononsuojia pyöräilykengän suojiksi, ettei varpaat palellu. Mononsuojat (varsinkin pari numeroa liian isot) ovat siitä huonot, että ne nousevat kengän kärjestä ja täyttyvät lumella, kun joudut ekan kerran astumaan hankeen. Ei toimi siis. Ongelma ratkesi, kun kerran Prismassa vaellellessani huomasin, että pyöräosastolla myydään pyöräkenkiensuojia/lämmittimiä. Eipä ollut tullut mieleen, että näin mainio tuote on olemassa. Mahtuivat budjettiin, eivätkä varpaat ole jäätyneet.

Lukkopolkimilla saa lisätehoa reeniin, sillä niiden avulla voit pelkän alas painamisen sijaan pyörittää polkimia eli käyttää muitakin lihaksia kuin etureisiä. Lukkopolkimilla saa kuitenkin myös lisävaikeutta maastopyöräilyyn, joten kannattaa polkea alkuun ihan tavallisilla kengillä. Jos lukkopolkimista ei ole kokemusta, niiden käyttöä ja irrotamista polkimesta kannattaa ensin harjoitella helpossa maastossa. Hanki polkimet, joissa toisella puolella on lukko ja toisella tavallinen poljin, jotta tarvittaessa on helppoa polkea tavallisilla kengillä. Itse jaksoin polkea yhden reenin tavallisilla kengillä. Seuraavasta kappaleesta selviää, kuinka fiksua se oli.

Läskipyörä urheiluvammaisen reenivälineenä

Itselläni rajoitteena oli se, että maahan sain ottaa vastaan vain vasemmalla jalalla, oikeassa kun oli murtuma. Ajoin ensimmäisen lenkin tavallisilla polkimilla ja kengillä ja opinkin sen aikana ihan hyvin ottamaan maahan vasemmalla jalalla refleksinomaisen oikean sijaan. Lukkopolkimilla ongelmaksi muodostui se, että yleensä siinä vaiheessa kun olisi pitänyt ottaa tukea maasta, muistin kyllä, että oikeaa ei saa laittaa maahan, mutta en enää sen jälkeen ehtinyt irrottaa vasenta jalkaa polkimesta ja kellahdin kyljelleni. Onneksi lenkkimaastoni on pehmeän sammaleista kangasta eikä kivikkoa (ja myöhemmin lumen peitossa), joten lonkkamurtumalta ilmeisesti säästyin.

Ja eikun läskipyöräostoksille ja lenkille!

-marika.

comments powered by Disqus