Ihanaa olla kotona

MM-joukkue matkasi lauantaina Viroon leireilemään ja paluulento taitaa olla huomenna. Minä kuitenkin möllötän kotisohvalla kisalippu takataskussani ja tutkiskelen muiden edesottamuksia gps-seurannoista. Ja olen hyvin tyytyväinen ratkaisuuni jäädä kotiin, vaikka lähtökohtaisesti MM-harjoitusmaastot pitäisi koluta läpikotaisin, kun tilaisuus tarjotaan. Huhtikuun puolivälistä toukokuun loppuun jatkuneen kisakierteen jälkeen vielä yksi pidennetty viikonloppu reissussa kuulosti suoraan sanottuna kurjuudelta. Kevään kuusi viikkoa kuluivat toisten nurkissa ja hotelleissa asuen ja kotona taisin käväistä kerran (vai peräti kaksi? En muista enää) parin yön keikan pakollisten kouluhommien suorittamiseksi. Sunnuntaisin edellisestä kisasta suoriuduttua sitä vain tarkisti (kilpailu)kalenterista, minne ensi viikonlopuksi matkataan, yritti palautua ja rimpuilla jonkun järkevävän harjoituksen alkuviikolla.

Olikin ihanaa tulla toukokuun tuloksellisen laskusuhdanteen kääntäneen maailmancup-keskimatkan vitossijan jälkeen kotiin ja tehdä harjoitussuunnitelma seuraavalle kolmelle viikolle ilman yhtään kompromissia. Saan päättää ihan itse, missä, milloin ja miten treenaan, milloin nukun, milloin ja mitä syön ja miten vietän treenien välisen ajan. Ensimmäisellä viikolla nautiskelin yksinolosta, enkä saanut aikaan juuri mitään urheilun ulkopuolista. Reenasin, söin, lepäsin ja huolsin. Pyykit valuivat pesukoneen kautta kuivumaan ja muut matkatavarat etsiytyivät paikoilleen pikkuhiljaa. Osa etsii vieläkin paikkaansa, mutta mitäs tuosta.

Viime viikon kohokohta: löysin lähimetsästä uuden lenkkipolun!

Ettei nyt tulisi liian leppoisa vaikutelma, niin olen mä reenannutkin ja etenkin suunnitellut ja viilannut harjoitussuunnitelmaani. Ajatuksena on kiertää sekä juoksurataa että Pohjois-Karjalan virolaisimmat suppamaastot, herätellä hermostoa ja kohottaa kuntoa nousujohteisesti kohti kesä-heinäkuun vaihdetta. Sekä mielikuvitussuunnistaa Tartossa ja Vitipalussa. Koska kisamaastoihin ei saa jalallaan astua, pitää tyytyä vanhojen karttojen pällistelyyn. Puolentoista viikon päässä siintää Joensuu-Jukola, ja jahka Harpatinvaaralta on laskeuduttu, laivataan meidän Volvo Viroon viimeisiä viilauksia ja kasvillisuustilanteen haltuunottoa varten. Kevätkisoissa maasto oli vielä varsin karua, mutta odotettavissa on rehevää nokkosta, vadelmapuskaa ja kaikenlaista vitelikkoa. Maltan tuskin odottaa!

-marika.

Kuukausi aikaa löytää lentoa tähä askeleeseen. Tämä ja bannerin kuva: SSL/Pirjo Valjanen
comments powered by Disqus