Kaikki on tehty

Aloitin tämän kirjoituksen luonnostelun jo Venlojen viestiä seuranneena päivänä, mutta en ole saanut ennen tätä tartuttua näppäimistöön. Toisaalta kymmenenteen sijaan päättyneestä Joensuu-Jukolan Venlojen viestistä meidän joukkueeltamme ei jäänyt juuri muisteltavaa. Kun joukkuekaverit olivat minua maalissa vastassa, oli meitä siinä neljä omiin suorituksiinsa tyytymätöntä naista. Jokunen alkuyö ja valitettavasti aamuyön tuntikin tuli analysoitua ja monen pitkän whatsup-viestin verran purettua ajatuksia siitä, mikä meillä meni pieleen, vaikka olimme hyvin valmistautuneita ja maasto haasteineen vastasi odotuksiamme. Eiköhän tästä kuitenkin opittu kaikenlaista, joka toivottavasti muistetaan vielä ensi vuonna, kun suunnataan Hälvälän supikkoon. Minun pitäisi ainakin taas yhden huonon suurviestisuunnistuksen jälkeen painaa kallooni, että Venloissa ei voi suunnistaa kuin henkilökohtaisessa kisassa, vaan suunnistaminen vaatii erilaisten asioiden huomiointia. Taidollisten vaikeuksien lisäksi sulin helteeseen viimeisessä mäessä eli fyysisestikin kisa aiheutti otsaryppyjä.

Kuva: Touho Häkkinen
Ehkä tiukkailmeinen joukkuekuva oli enne.

Venlojen viesti oli onneksi MM-valmistautumisjakson ainoa miinusmerkkinen tehoharjoitus ja sitä lukuunottamatta harjoittelu on sujunut suunnitelmien mukaan. Otepäässä olemme nyt olleet viikon, joten viimeiset kovat treenit pääsin tekemään tyyppimaastoissa virolaisesta maaperästä versovista nokkosista, vadelmapuskista ja muusta reheveiköstä nautiskellen. Edellä mainittuja viherkasveja tuli jonkin verran vastaan myös eilisessä sprinttitreenissä Vorussa, jossa kaikki takapihat eivät olleet aivan viimeisen päälle parturoituja. Urbaaneissa maastoissa olen löytänyt vähintään kelvollisia reitinvalintoja rastien välille ja metsässä rastien virkaa toimittaneet kreppinauhat ovat löytyneet yleensä ennemmin kuin myöhemmin, joten uskoisin, että minulla on taidollisesti hyvät mahdollisuudet suoriutua MM-kisamatkoistani kunnialla, mikäli pystyn suunnistamaan huolellisesti.

Muutaman urheilukentällä suorittamani vetoharjoituksen perusteella ennätyskunnossa en ole tänä vuonna, mutta onneksi suunnistussuorituksessa on muitakin osa-alueita kuin suoran päässä vasemmalle kääntyminen. Jospa nuo muut, vaikeammin mitattavissa olevat elementit olisivat paremmalla tolalla kuin aiemmin, sillä niiden kohentamiseen olen tähdännyt. Tässä vaiheessa mitään ei ole enää tehtävissä, koska kisat alkavat ylihuomenna sprintin karsinnalla. Siitä seuraavan viikon aikana pääsen näkemään, miten tämän kauden harjoittelu on onnistunut ja miten mahdollisesti onnistuneen harjoittelun ulosmittaaminen onnistuu. Tällä hetkellä elämä on helppoa; harjoittelu on tehty ja voin vain tehdä parhaani ja katsoa, riittääkö se mihinkään. Nyt kuuluu unohtaa, mitä edellisten kahdeksan kuukauden aikana on oikeasti tapahtunut ja uskoa, että koko harjoituskausi on mennyt täydellisesti. Ja kertoa sosiaalisessa mediassa olevansa elämänsä kunnossa, koska silloin se on totta.

-marika.

Siellä sprintin kisakeskus siintää.
comments powered by Disqus