treeni

Mitä opin kuluneella harjoituskaudella

Kisakausi alkaa viikon päästä, joten tekisi mieli kirjoittaa jonkinlainen yhteenveto harjoituskaudesta. Muistini ja kronologisen kerronnan taitoni ei kuitenkaan riitä koostamaan koko talvea, koska harjoituskausi tuntuu näin jälkikäteen olleen tasaista puuroa. Poimin siitä manteleina asiat, joita opin talven aikana:

Kaikki epämääräiset kolotukset (varsinkin jalkaterän alueella) ovat rasitusmurtumia

Ongelma todennäköisesti oireilee ihan toisella puolella jalkaa tai on ilmiselvästi jännevamma, mutta murtuma siellä on. Tämä on omakohtaisen kokemuksen lisäksi menneenä talvena todeksi todettu usealla muulla koehenkilöllä.

Kepeillä kävely on aivan hanurista

Silloin kun kävelin reilut kolme kuukautta kepeillä, minulla oli koko ajan henkilökohtainen palvelija saatavilla, joten keppielämä oli helpompaa. Tai sitten olin vain unohtanut. Nyt olin pari viikkoa yksin kotona ja elämä oli uskomattoman vaikeaa. Vajaan puolen kilsan kauppamatkalla piti levätä kesken ja ostosten kerääminen oli lähes mahdotonta. Ovista kulkeminen oli hankalaa, opiskelijaravintolassa tarvitsi tarjottimenkantajan ja muutenkin sai selitellä kaikille, että kyllä, olen juossut niin paljon, että luuni murtui. Eikä käsivarsiin edes ilmestynyt yhtään lihasta, vaikka olin koko ajan aivan hapoilla. Onneksi tämä oli viimeinen vammani ja sitä myöten viimeiset keppiköppäilyt.

Kyynärsauvat toimivat myös asusteena ja katseenvangitsijana juhlissa.

Hiihtäen voi tehdä hyviä tehoreenejä

Ainakin ne tuntuivat hyviltä, tai siis pahalta. Tosin pitkiä vauhtikestävyysharjoituksia on vaikea tehdä, koska alamäissä kykkiessä palautuu, mikä muuttaa treenin vetomuotoiseksi. Paitsi, jos valitsi tarpeeksi jyrkkiä ja mutkaisia alamäkiä sisältävän kilpaladun (Syötteellä oli ihan hyvä), jossa alamäissä pelotti niin paljon, että syke pysyi korkealla. Onneksi sykemittarista näkee eri tehoalueilla vietetyn ajan, joten alamäkipalautukset voi vähentää treenin kokonaisajasta. Olisihan se huijausta merkitä harjoituspäiväkirjaan liikaa minuutteja VK-sarakkeeseen.

Suomen talvi on muutenkin ihan kiva

Ainakin, kun pääasiallinen harjoitusmuoto on hiihto eikä juoksu. En ole ollut tällä vuosikymmenellä talvella näin pitkään Suomessa ja lyhyesti etelässä. Keppikävelytalvenakin olin vuodenvaihteessa kuukauden Australiassa ja keväämmällä pari viikkoa Espanjassa. Suomen ladut ja sisäliikuntapaikat ovat kuitenkin kätevin vaihtoehto silloin, kun viikossa menee enemmän aikaa juoksuvarusteiden etsimiseen ja pukemiseen kuin käyttämiseen.

Läskipyöräily hankikannolla kuuluu Joensuun kevään parhaisiin puoliin.

Espanjalaisen uimahallin etiketti

Uimalakki on pakollinen ja sandaalinläpsyttimetkin kaikilla muilla, mutta uimaan on ihan normaalia mennä käymättä suihkussa. Uimapuku on valmiiksi vaatteiden alla, joten pukutiloissa otetaan vain päällysvaatteet pois, kietaistaan pyyhe ylle ja läpsytellään altaalle. Pyyhe jätetään roikkumaan kaiteelle altaan äärelle pulikoinnin ajaksi. Hyvännäköisiä vesijuoksuvöitä löytyy valtava arsenaali, mutta niitä ei saa käyttää kuin ohjatussa vesijumpassa. Jos käy tuuri ja kielitaito riittää, uimavalvoja voi lainata sinulle hapertuneen vyön, jonka kiinnitysklipsu on rikki. Lisäksi kassalta saa pahvilappusen, joka pitää viedä uimavalvojalle päästäkseen altaaseen. Oikeastaan tämän toimintakulttuurin opiskelun aloitin jo keväällä 2015, mutta yhteisen kielen puuttuessa piti mennä yrityksen, matkimisen ja erehdyksen kautta.

Sinne ne miehet jäi ottamaan selfieitä edelliselle vuorenhuipulle. Aina niitä saa odottaa.

Olen sittenkin optimisti

"Miten harjoituskausi on mennyt?"

"Ihan hyvin. - - - Tai siis, olen mä parannellut yhden rasitusmurtuman ja teen edelleen yli puolet reeneistä muuten kuin juoksemalla. Mutta muuten hyvin."

Mistä lähtien olen kutsunut hyväksi harjoituskaudeksi talvea, jonka aloitin kävelemällä kepeillä ja jona sain aloittaa juoksemisen tammikuun puolivälissä? Kun seison ensimmäisen Huippuliigan lähtöviivalla, takana on kaksi kuukautta juosten tehtyjä tehoreenejä. Miten hyvä talvi. MM-kisoihinkin on vielä vaikka kuinka paljon aikaa. Alle kolme kuukautta, jos tarkkoja ollaan.

Eikä ole edes korvaavaa tehdessä tänä vuonna soinut taukoamatta päässä (tai kuulokkeissa) tämä. Luotan kuitenkin, että se neiti negaatio taas löytyy, kun pääsen analysoimaan epätäydellisiä kisasuorituksiani. Ainakin ensimmäinen maastotreeni Suomessa lupasi hyvää. Tuli kolailtua niin lumet kuin itseluottamuksetkin katolta.

Maastoaskelta on hiottu Joensuussakin.

Eli hyvillä mielin kohti kauden avausta. Ensi sunnuntaina ohjelmassa siis hiihtolenkin sijaan Silja-Rastit. Telkkaristakin voi katsoa nouseeko polvi ja löytyykö liput.

-marika.

ps. Johonkin pääsivät unohtumaan opinnoissa opitut asiat, mutta keskityin olennaiseen.

Olen saanut niin paljon palautetta sprintin juoksemisesta levykompassin kanssa, että päätin tehdä siitä kevennetyn mallin.
comments powered by Disqus