urheilu

MM-fiilikset

Teksti on julkaistu alunperin Joensuu-Jukolan Venla-blogissa 19.8.2016.

Huomenna se alkaa. Herätys kuudelta, aamulenkki ja puuroa. Yhdeksältä naisten karsinta ja kymmeneltä miesten. Kaikki kuusi suomalaista illan finaaliin. Palauttelua ja latautumista. Vuoden kovimmat kisat, joissa kaikilla tavoitteena vuoden parhaat suoritukset. MM-viikko Ruotsin Strömstadissa.

Kuluneella viikolla olen kerran jos toisenkin vastannut kysymykseen ”Mitkä fiilikset?”. Vaikea kysymys, sillä fiilikset ovat ristiriitaiset; olo on odottava, vähän jännittynyt ja epävarma, mutta silti tietoinen siitä, että viimeinen harjoitusjakso sujui suunnitellusti. Onko se kuitenkaan tarpeeksi? Pystynkö olemaan tarpeeksi keskittynyt, sujuva, kovavauhtinen ja nöyrä, mutta kuitenkin itsevarma, kun asetun sprintin ja keskimatkan starttiviivalle?

Kaikki on tehty näitä kisoja varten. Olen hakenut sopivia maastoja Kainuusta, Syötteeltä, Pohjois-Karjalasta, Ruotsista ja Norjasta. Tehnyt mahdollisimman vaikeita sprinttiharjoituksia ja suunnitellut ratoja vanhoille kartoille. Ollut tuskastunut huonoihin sprinttisuorituksiin ja tyytyväinen vahvoihin suunnistusvetoihin. Nähnyt painajaisia siitä, kuinka kisoissa jalat ovat kuin betonia tai myöhästyn lähdöstä. Ihan vähäsen on pitänyt myös kurkistella tulevien vuosien MM-kisoja, jottei keskittyminen mene liian vakavaksi. Joka vuosi on uudet kisat. Viro, Latvia ja Norja.

Ajatuksien kääntämistä pois MM-kisoista ovat auttaneet myös käynnissä olevat olympialaiset. Yöunista en ole tietenkään tinkinyt, mutta suorana ja koosteina olen ehtinyt tuijottaa kaikenlaisia lajeja rugbysta taitouintiin ja trampoliinivoimisteluun. Hyvää vaihtelua karttojen katselulle on ollut tarkkailla eri lajien huippuja ja ihmetellä eri lajien vaatimuksia. Ruudun läpi on välittynyt niin hienoja onnistumisia kuin myötätuntoa herättäviä epäonnistumisia. Henkisenä valmistautumisena omiin kisoihin onkin voinut pohtia, miksi jotkut onnistuvat oikeassa paikassa ja ylittävät itsensä. Kaikilla kyseessä on vuoden ja monilla jopa uran päätavoite, mutta miksi jotkut pystyvät nauttimaan hetkestä ja jopa ylisuoriutumaan, kun taas toisten suoritus päättyy pettymykseen? Ei ole helppoa saada itsestään parasta irti juuri sinä yhtenä ja ainoana hetkenä, mutta joiltakin se onnistuu. Miten se onnistuisi myös itseltäni?

Toivottavasti seuraavan viikon aikana nähdään Strömstadissa, kuinka me joukkueena onnistumme oikealla hetkellä.

-marika.

Kansikuva: Suunnistusliitto
comments powered by Disqus