MM-märehdintä ja kohti uusia laitumia

Bannerin kuva: Touho Häkkinen

Istun itärajan junassa matkalla Helsinki-Vantaalle, josta illalla lennähdän Puolaan World Gamesiin. Kyseessä on neljän vuoden välein järjestettävä ei-olympialajien suuratapahtuma eli osapuilleen tämän vuoden kakkostapahtuma MM-kisojen jälkeen. Tuossa Simpeleen kohdalla alkoi tuntua siltä, että nyt kun uudet kisat ovat ovella, olisi aika pyyhkiä pöytä puhtaaksi MM-Viron jäljiltä.

Virossa juoksin kolme matkaa eli sprintin, keskimatkan ja viestin. Sprintin finaalihan oli aikamatka 10 vuoden takaiseen sprinttisuunnistukseen eli ihan hyviä pitkiä reitinvalintavälejä, muttei varsinaisesti kovin vaikeaa tai hektistä toteutusta. Lähes virheettömän suorituksen tuomaan kymppisijaan olen kuitenkin ihan tyytyväinen, vaikka sijoitus kertoikin samaa kuin muutamat radalla tehdyt valmistautumistreenini eli sitä, etten ole fyysisesti elämäni kunnossa.

Kuva: Kimmo Hirvonen/SSL

Välipäivät ennen keskimatkaa keskityinkin yrittämään uskotella itselleni, että olen kuitenkin aivan riittävässä kunnossa, kunhan suunnistan hyvin. Valitettavasti en onnistunut Viron valmistautumisleirien aikana tekemään keskimatkan harjoitusmaastoissa ainoatakaan kovavauhtista harjoitusta, saati sitten kilpailusuoritusta, johon olisin taidollisesti tyytyväinen. Yleensä pieni epävarmuus omasta suoriutumisesta ennen kisaa sopii minulle, mutta jälkiviisastellen on selvää, että tänä vuonna epävarmuus alkoi mennä epätoivon puolelle. Lähtöviivalla ei seissyt nainen, joka haluaa tehdä virheettömän suorituksen, vaan nainen, joka halusi mahdollisimman nopeasti pois. Näyttämisenhalun tilalla oli kiire ja kiireestä seurasi pikkuvirhe ykköselle, ajautuminen kakkosvälillä ja lähtösuuntavirheen kautta kunnon koukkaus kolmoselle, jonka jälkeen Tove olikin juossut minut kahdella minuutilla kiinni. Pari rastia ennen varvausta Tove katosi virolaiseen viidakkoon ja pääsin taas yrittämään lippujen löytämistä itsekseni. Kisakeskuksen läpijuoksussa joku huusi, että hyvällä lopulla olisi vielä mitalimahdollisuus. Yritin kyllä keräillä itseni, mutta korvan juuressa vain kaikui ääni, joka muistutti kaikista epäonnistuneista treeneistä. ”Siinäkin yhdessä reenissä juoksit niin harhaan, että veto jättää kesken ja uusintalähteä edelliseltä rastilta. Ja toisessa ja kolmannessa. Ja sielläkin tuli jäätävä suuntavirhe, muistatko?”. Viestipaikan menettämisestä ehdin olla varma ja lähinnä vain tyytyväinen, kun en kerran ymmärrä tästä maastosta mitään. Maalissa en ollut edes kovin pettynyt, sillä rastien löytäminen oli tuntunut niin mahdottomalta, etten tiennyt, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, jotta kisa olisi onnistunut. Joka vuosi tulee juostua ainakin yksi katastrofaalinen kisa, mutta en olisi halunnut sitä MM:iin. Sijoitus kymmenen joukkoon tietysti kertoo kisan erityislaatuisuudesta, mutta enemmän mua kiinnostaa hyvä suoritus kuin sijoitus.

Kuva: Touho Häkkinen

Viestipaikkaa ei kuitenkaan viety minulta, joten seuraavana päivänä sama helv…maasto kutsui taas. Edellisen päivän lamaannus oli yön aikana muuttunut kiukuksi ja päätin, että tänään selätän tuon maaston. Viestikisaa en tunaroi. Enkä tunaroinutkaan. Pääsin lähtemään Venlan avauksen jälkeen toisena, suunnistin yksin alusta loppuun ja toisena päästin Mersun ankkuriksi. Palkinnoksi saimme pronssia ja ainakin minä helpotuksen siitä, että osaan sittenkin. Naisten viesti on ollut takavuosien mitaliautomaatti, joten kaikkea muuta kuin mitalia pidetään epäonnistumisena. Mitali vaatii kuitenkin kolme kovaa suoritusta, joihin tänä vuonna pystyimme ja pääsimme tuulettelemaan maalisuoralle.

Viestitaktiikka. Kuva: Touho Häkkinen

Viron jälkeen suunnistusmotivaatio on ollut olematon ja metsien sijaan olen nautiskellut aivottomasta juoksuharjoittelusta, jossa karttaa ei tarvitse kuin sen verran, että peruskartalta suunnittelee päivän juoksulenkin reitin. Jonka jälkeen lähtee juoksemaan jonnekin aivan muualle. Pari kertaa olen yrittänyt siedättää suunnistusallergiaani. Ensimmäisellä kerralla Ponsassa ei ollut yhtään kivaa, mutta viime viikolla käväisin Juuassa, josta löytyi niin hieno maasto, että siellä hölkkäili kartan kanssa ihan ilokseen. Silloin mietin ensimmäisen kerran, että ehkä tässä pystyy ensi viikolla vetämään kolme kisaa Wroclawissa. Tiistaina alkaa ja ohjelmassa sprintti, keskimatka ja sprinttiviesti. Ja mukana kaksi kovaa naista joka maasta. Oikeastaan alan jo ihan innostua kisailemisesta taas!

Kesäreeniä ja uusien Salewa-polkujuoksukenkien testausta Siikanevan pitkospuilla.

-marika.

comments powered by Disqus