vauva

Äitien hiekkalaatikolla

Jokainen on varmasti ainakin kerran törmännyt keskusteluihin, joissa puidaan äitiyttä ja vanhemmuutta. Kuinka jotkut asiat ovat niin mahdottoman väärin ja jotkut taas niin uskomattoman oikein. Toiset äidit ovat vaan niin paljon parempia kuin toiset äidit. Mä olen vahvasti sitä mieltä, että jokainen on vanhempana samalla viivalla, jos nyt perusasiat ovat kunnossa.

"Meillä ei syödä sokeria. Sokeri on vähän niin kuin huume. Ja ainoa oikea ruokailumuoto lapselle on sormilla. Niin ja suolakin on totaalista myrkkyä. Meidän tarhaikäinen ei ole edes koskaan kuullut puhuttavan mehusta".

Sokeri. Siinä sellainen aihe, johon miltei päivittäin törmää, jos pyörii vähänkään äideille suunnatuilla palstoilla. Ja mun kokemukset rajoittuu Facebookin ryhmiin, vauvalehtien foorumeilla mä en todellakaan käy. Jokaiselle on varmaan sanomattakin selvää, ettei pientä, taaperoikäistä lasta työnnetä täyteen sokeria ja suolaa, mutta hei. On okei opettaa kohtuullinen käyttö näissä(kin) lapselle. Eikä äitinä ole yhtään sen parempi, vaikka oma taapero ei tietäisi mitä suola tai sokeri on. 

On tosi surullista nähdä, kun jotkut oikeasti potevat todella huonoa omatuntoa, kun "sokerimutsit" on lynkattu taas jossain. Lapsi ei todellakaan tarvitse sokeria joka päivä, mutta ei se kohtuukäytöllä mene rikki siitä. Toinen myös, soseet ovat pahasta, ja sormiruokailu ainoa oikea tapa tutustuttaa lasta uusiin makuihin. Toisella toimii toinen ja toisella toinen. Eihän me aikuisetkaan kaikki syödä pizzaa käsin, eihän? Meillä tulevaisuudessa tullaan varmasti kokeilemaan sormiruokailua, mutta ei se ole ainoa oikea vaihtoehto. Jos se ei onnistu, vaan suurempi osa ruoasta päätyy lattialle, on lusikalla syöttäminen varmasti parempi tapa meille siinä kohtaa. Tästä voisimme vielä jatkaa purkkisoseisiin, mutta jätetään tällä erää väliin...

"Korvikevauvoilla ei voi ikinä olla samalaista elämää kuin tissimaidolla kasvavalla, koska ravintoaineet ei ole samat. Pullo on helvetistä. Ei tutteja. Ainoa oikea ratkaisu imetys, imetys ja imetys! Ja pidä ne tutit piilossa, ne pilaa imetyksen".

Mä toivon, että imetys onnistuu! Kuka sitä ei toivoisi? Väitän, että suurin osa äideistä haluaisi imettää, mutta kun se ei ole jokaiselle helppoa. Mahdollista se on, mutta helppoa ei. Ja monet liian helpolla lopettaakin, kun paineet käyvät liian suuriksi. Eikö tässäkin olisi kivempaa antaa vertaistukea toisille äideille, eikä haukkua maanrakoon, jos on väliaikaisesti joutunut turvautumaan pulloruokintaan?

Ja kyllä, meillä tullaan käyttämään pulloa! Mä en tahdo, että mä olen niin kahlittu vauvaan, etten voi käydä esimerkiksi ilman vauvaa kaupassa, kun emme tahdo käyttää pulloa. Me myös aiomme jättää vauvan hoitoon, jotta saamme pidettyä itsemme järjissämme. Ja jos pullo olisi ehdoton ei, emme voisi jättää vauvaa hoitoon vaikkapa isovanhemmille. Tässä on itseasiassa aihe, jossa ehkä eniten näkee niitä itseään vähän enemmän arvostavia supermutseja. Kuinka heidän taapero täyttää jo kohta kaksi, ja he eivät ikinä ole jättäneet lasta hoitoon. Mulle ei ole häpeä myöntää, että ihan varmasti tulee oma aika tarpeeseen. Oli se sitten vaikka kahdestaan kaupassa käynti tai ravintolassa syöminen. Se, että mä poltan itseni loppuun ja kuittailen muille netissä, ei tee musta äitinä parempaa. 

Tutit on myös monelle rauhattomalle vauvalle apu. Niitäkin meillä on hankittuna, saa nähdä paljonko loppujen lopuksi ne meillä tulevat käyttöön. Ei niitä väkisin vauvalle työnnetä, mikäli hän ei niistä pidä. Mutta varalla niitäkin on. Ja mun mielestä nekin on vaan ihan tosi hieno juttu. 

"H&M vaatteita ei lapsilla voi käyttää. Laatu on huonoa, ne tehdään lapsityövoimalla ja no... ne on vaan H&M. Meillä käytetään pelkkää merkkiä. No siis Gugguu, Mini Rodini, Papu... Ei me nyt parempia olla, mutta kyllä mä itse arvostan ihmisiä, jotka panostaa lasten vaatteisiin".

Kun mä tein positiivisen raskaustestin, en ikinä olisi uskonut, mistä lastenvaateviidakosta mä vielä itseni löydänkään. Liityin ihan huvin vuoksi muutamiin kirppariryhmiin, joiden nimessä oli jotain ihme merkkejä. Tosiaan jotain Gugguuta ja Papua. Alkuun ei kiinnostanut yhtään, mutta sitten alkoi pomppimaan etusivulle keskustelua juurikin näistä merkeistä. Kuinka ne on parempia kaikin puolin. Ja kuinka niitä käyttävät lapsetkin ovat vähän parempia.

Nyt, kun kaikki meidän ensimmäisen puolen vuoden vaatteet alkaa olla hankittuina, on syytä huokaista helpoituksesta... meidän vaatelaatikko on täyttynyt ihan näistä perus henkkamaukoista, mutta joo, olen sortunut myös merkkivaatteisiin. Pienellä vauvalla on turha vielä miettiä vaatteiden kestävyyttä, sillä niin kauan kuin vauva pysyy paikallaan, kestää ihan ne H&M halvat vaatteet siinä missä jokin merkkivaate.

Mä en kuitenkaan ymmärrä, miten joku brändi taas määrittää vanhemmuuden. Mä ihailen äitejä, jotka netissä kirjoittaa, että heidän vaatekaapissa ei merkkivaatteita ole, eikä niitä tule. Koska kyllähän se nyt on ihan sairaan tyhmää loppujen lopuksi maksaa vauvan bodysta, mikä ehtii päälle muiden vaatteiden ohella ehkä sen viisi kertaa, vaikkapa kolmekymmentä euroa. Toki merkkivaatteissa on jälleenmyyntiarvo täysin eri kuin ketjuvaatteilla. Meidän merkkivaatteet on oikeastaan kaikki kirpputoreilta, koska pienellä budjetilla niitä on hankittu. Mutta jestas, kuinka rakkaita ne jokainen on. Niihin on kiintynyt ihan eri tavalla, kuin ketjuvaatteisiin. 

Olisi kuitenkin ihanaa, että jokainen vanhempi tajuaisi, ettei vaatteilla ole loppujen lopuksi mitään väliä. Eri asia on ostaa hyvät, säänkestävät vaatteet, kuin vaan pukea sen brändin takia lapsi johonkin vaatteeseen. Ja niille vanhemmille, jotka eivät ole eksyneet merkkivaatteiden synkkään maailmaan (:D), olette enemmän kuin onnekkaitta. Ei se lapsi ymmärrä, mitä sillä päällä on. Eikä ne toiset lapset ymmärrä, jos jollain ei ole merkkivaatteita. Me vanhemmat luodaan ne paineet toisillemme ja ennen kaikkea itsellemme. 

Mua ällöttää lukea kommentteja, joissa pidetään itseään ja omaa perhettä vähän parempana, koska on merkkivaatetta ja rahaa niihin. Ei vaatteet tai raha meistä yhdestäkään tee parempaa. 

Kenestäkään ei arvostelu tee parempaa äitiä tai isiä. Ei me sillä saavuteta mitään, että saadaan toiselle paha mieli. On enemmän kuin jees neuvoa, mutta turha kuittailu ja lynkkaus on ihan pepusta. Esikoista odottavana on välillä enemmän kuin pelottavaa avata suu netissä, kun ei ikinä tiedä mikä on vastaanotto. 

Jokainen voisi v-mäisyyden sijaan olla avulias ja neuvoa. Jokainen meistä on joskus ollut aloittelija. Mutta niinhän sellainen sanonta on, että nainen on naiselle susi, niin toinen äiti toiselle on vähintäänkin yhtä paha...

Meidän Bebelle kuitenkin terveiset, että älä huoli, äiti ja iskä aikoo pärjätä sun kanssa maalaisjärjellä. Sillä pääsee pitkälle <3