raskaus

Äitillä on aika huono olo

Mun toiveista suurin tällä hetkellä on se, että saisin edes yhden päivän, jolloin ei olisi huono olo. Yleensä kaikista pahin olo on illalla. Toki mä toivon, että se päivä, kun olisi ihan vaan pelkästään hyvä olo, olis meidän hääpäivä. Aika kauheeta, jos sillon joutuu pidättelemään oksennusta kun sanoo papille tahdon.

Ruokahalu on joinain päivinä ihan nollassa, eikä se oo mikään ihme. Yritän silti väkisin saada aina jotain syötyä. Sitruunavesi on kova sana, en tiedä, auttaako se ihan oikeasti, mutta ainakin mä välillä koen niin. Se kirpeys tekee jotenkin ihan tosi hyvää. Nyt mulla on käytössä myös pahoinvointirannekkeet, joista toistaiseksi on ollut apua hieman.

Eikä tää suinkaan oo raskasta vaan mulle, vaan ihan meille molemmille Miskan kanssa. Miska toki haluais helpottaa mun oloa jotenkin, mutta kun ei siihen ole varsinaista keinoa, niin molemmat riehaantuu äärimmäisen helposti. Ja mulla tulee hyvin äkkiä paha mieli, ja soppa on taas valmis. Raskausaika ei todellakaan oo helppoa. En mä kuitenkaan sano, että mulla mikään vaikea raskaus ois. Mä olen lukenut niistä, jotka on joutunut jo alkuraskaudessa makaamaan tipassa, kun yksinkertaisesti mikään ei pysy sisällä. Täällähän on siihen nähden vielä ainakin ihan tosi hyvä olla.

Kohtu on myös alkanut painamaan rakkoa ihanasti, enkä enää edes tiedä, kuinka monta kertaa joudun vuorokaudessa ravaamaan vessassa. Öisin herään siihen, ja mietin, että miten ihmisestä voi edes tulla näin paljon pissaa. Mutta, onneksi aina kaiken ärsyttävän hetkellä pystyy miettimään yhtä asiaa. Meidän vauvalla on kaikki varmasti enemmän kuin hyvin. Vaikka välillä tuntuu, että hän jo nyt kiusaa vähän äitiä.

Uskon kuitenkin, että kaikki nämä raskauden negatiiviset puolet unohtuu viimeistään sillä hetkellä, kun saa sen oman lapsen ensimmäistä kertaa syliin. Ensimmäisen kerran näet hänet. Sen, mitä itse on kantanut ja kasvattanut sisällään. Siihen hetkeen tuntuu aina välillä olevan niin pelottavan vähän aikaa, mutta kyllähän siihen on vielä tolkuttoman pitkä aika. Raskaussovellus sanoo jäljellä olevan 188 päivää.

Tällä viikolla meillä on aika paljon ohjelmaa. On vihkikeskustelua, hääkimpun suunnittelua, vihkiharjoitusta ja labrakäyntiä. Kaikki nämä pahoinvoinnin ja nopeasti täyttyvän rakon kera. Jos näistä suoriudutaan kunnialla, voi taas jälleen kerran todeta olevan oikea supernainen. Ja niin, miksi kirjoittelen tätä postausta keskellä yötä? Yksinkertaisesti, jälleen kerran on uni todella pahasti hakusessa. Voisitko jo pliis tulla nukkumatti tänne!

Kävin tänään ostamassa kauhujen laitteen, meinaan dopplerin. Kuinka ihanaa, että voi kotona kuunnella Beben sydänääniä. Vaan kuinka kamalaa olisikaan, jos niitä ei löytyisi. No mut, eihän meille nyt niin käy, vaan löydetään ne ihan heti. Jooh... tovin saatiin niitä etsiä, kunnes ehkä kaksi sekuntia Bebe oli esillä ja sitten mentiin taas piiloon. Mulla on istukka edessä, joka hankaloittaa ihan älyttömän paljon.

Eikä Beben liikkuminen helpottanut asiaa yhtään. Kun aloitin etsimään, ne oli hyvin alhaalla, vasemmalla puolella. Kun viimeiset äänet kuunneltiin, olivat ne navan korkeudella keskellä. No, hänestä ei ainakaan virtaa puutu. Voi Bebe, tuu jo! Me halutaan nähdä sut.

PS. Kuvat on tältä päivältä. Pahoinvointirannekkeet mahdollisti tämän kaiken :)

comments powered by Disqus