perhe

Ihmisen poika

Raskausviikko 22+5. Liikut kauheasti, niin paljon, että äidin on välillä vaikea saada nukutuksi. Sinä nukut päivällä äidin touhutessa, ja kun ilta ja äidin uniaika koittaa, olet sinä täynnä energiaa. Isi ei vielä lukuisista yrityksistä huolimatta ole onnistunut tuntemaan sinun liikkeitäsi, mutta ne voimistuvat kokoajan niin paljon, että eiköhän isikin pian tunne kosketuksesi. Meidän Bebe <3

Tosiaan, nyt on alkaneet unet olla vähän hukassa. Milloin sen takia, että pissattaa, selkään sattuu tai Bebellä on bileet masussa. Jälkimmäisin on kuitenkin hyvä syy valvoa. Selkä on ollut ajottain ihan tosi kipeä, mutta onneksi mulla on Miska. Hän hieroo ja yrittää naksauttaa jumissa olevaa selkää. Vielä toistaiseksi ollaan onnistuttu ihan hyvin kotikonstein saamaan jumit auki! Alkuraskaudessa mulla oli kauhea turvotus, nyt voin todeta sen tulleen takasin. Sormus koristaa nyt taas hyllyn reunalla, sillä mun sormessa se ei mahdu olemaan.

Hankintojen suhteen ollaan ihan hyvällä mallilla, vaatteita meillä on jo ihan tosi hyvä kasa, ja jotenkin niitä aina vaan tarttuu kaupoista lisää mukaan. Tiiättehän, ei se yksi kymppi maailmaa kaada... Kirppareita me ollaan kuitenkin pääasiassa suosittu, ja mä olen niin onnellinen, että meillä on peräti neljä lastentarvikekirpparia Turun alueella. Niistä tekee ehdottomasti paljon parempia löytöjä kuin ihan tavalliselta kirppikseltä. Vaunut meillä on ollut jo kauan, ensisänky ostettiin hetki sitten ja turvakaukalo telakoineen löytyy myös. Isompaa mitä meiltä vielä puuttuu: toppapussi, sitteri, leikkimatto, unipesä ja imetystyyny. Yhteen tiettyyn toppapussiin mä olen kiinnittänyt katseeni, ja sen niin kovasti tahtoisin. Täytyy miettiä. 

Vointi on hyvä ja energinen. Vähän liiankin energinen siihen nähden, että on erityisäitiyslomalla. No, tehdään sitten kotona juttuja valmiiksi. Ei vaan malttaisi enää odottaa, että on tammikuu. Tai okei, ensin joulu, koska mä olen kehittänyt aivan hillittömän raskaushimon itselleni jouluruokaan. Ja tämähän on ihan kauheeta, kun ei sitä vielä saa. Vuoden ensimmäiset glögit me tosin eilen illalla juotiin! Joko vois työntää kinkun ja porkkanalaatikon uuniin? 

Ja hei, niin hassua miettiä, että jouluun ei oikeestikaan oo enää pitkä aika ja joulusta kuukausi, niin on meidän pojan laskettu aika. Kääks! Ja siinä on nyt sitten se sukupuolikin, se unohtui ihan jokseenkin aiemmin mainita. Vaikka mulla oli niin vahva tyttöfiilis, ja ultraankin mentiin ihan sillä asenteella naureskellen, että kurkataan nyt sitä meidän tyttöä, niin oli kyllä aikamoinen hämmentyminen, kun ultraaja toteaa "kyllä se poika on". No, nyt on alkujärkytyksestä toivuttu, myyty lähes kaikki vaaleanpunaiset vaatteet ja ostettu sinisiä tilalle. Alettu oikeasti odottamaan meidän rakasta poikaa. Nyt tuntuisi ihan hassulta, jos se olisikin ollut tyttö.

Näin sitä vaaputaan kohti talvea. Pitäisi muuten löytää se takki... maailman vaikein tehtävä. Nyt mä yritän laittaa taas kerran puhelimen pois ja saada ihan oikeasti unta. Sairaan kätevää tää puhelimella postailu

comments powered by Disqus