ajatuksia

Kun peilistä katsookin joku muu

"Sä kyllä hehkut sitä raskauden tuomaa onnea ja sen näkee niin hyvin". Lause, mitä monikaan odottava äiti ei loppujen lopuksi haluaisi kuulla. Ihmisen, joka ei ole ollut koskaan raskaana, on vaikea ymmärtää, miksi raskausaika on samalla niin vaikea naiselle. Kropassa tapahtuu valtavia muutoksia, ja kroppa ei ehkä tunnukaan omalta. Siihen kuitenkin tottuu, ainakin mä itse pystyn hyväksymään kaikki muutokset. Mutta ei se ole helppoa. Ei se ole vain yksi sormien napautus, ja kaikki on taas hyvin.

Mä hyväksyn raskausarvet, ne on merkkinä siitä, että mä olen antanut vartaloni käyttöön, jotta meidän lapsi voi kasvaa. Raskausarvet kuuluu asiaan. On kuitenkin asioita, joita oon välillä saattanut mäkin salaa itkeä. Vaikka ei haluaisi valittaa, on sellainen olo, että enhän mä saa valittaa, mä halusin lapsen. Miksi siis nyt valitan asioista, jotka oli ihan tiedossa, että mahdollisesti tulee eteen. Näin on kuitenkin turha ajatella, ennemmin tuo ajatuksensa esille, ja puhuu muiden kanssa. Toisen äitien vertaistuki on ihan parasta <3

Mulla oli paksut hiukset, jotka välillä hieman takkuuntui, mutta ne kuitenkin kiilsi ja monen vuoden jälkeen olin niihin tyytyväinen. Sitten tulin raskaaksi, ja hiuksia alkoi lähtemään tupottain. "Ei se mitään, tämä kuuluu raskauteen, se pitää kestää" oli mun ajatus. Niinhän se kuuluukin ja niinhän se pitääkin kestää, mutta ei kukaan kiellä siitä puhumasta. Tai ei ainakaan saisi kieltää. Ne mitä ennen itsessäni rakastin, oli tuhoutumassa hiljalleen pois. Onhan se naiselle vaikea paikka, ei siitä pääse mihinkään. Ajan kanssa senkin pystyi kuitenkin hyväksymään, ja ensi viikolla leikkaan ihan vapaaehtoisesti lyhyemmäksi (se on samalla vihdoinkin se vaimotukka).

Iho mulla oli hyvä. En oo ikinä kärsinyt aknesta, teinivuosien aikana muutama finni siellä täällä. Nyt on ollut kausia, kun iho on ihan hurjan huonossa kunnossa, ja hävettää kulkea ilman meikkiä. "Oot muutaman päivän ilman meikkiä, niin kyllä se siitä". Raskauden aikana oon meikannut ehkä maksimissaan 15 kertaa kaiken kaikkiaan, eli ei, se ei johdu siitä, että olisin tukehduttanut ihoni kemikaaleilla. Ja iho-ongelmat oli oikeasti rankkoja. Ne vei mut aika alas, jouduin aika paljon miettimään, että miten mä ihan oikeasti kehtaan mennä mihinkään. Kun kaikki huomaa vaan sen mun ihon, ja miettii, miksi en pidä itsestäni huolta. Vaikka kyllä mä yritin. 

Hiljalleen näiden molempien asioiden hyväksymisprosessi oli käyty, ja ymmärretty, että mun kehossa tapahtuu niin suuret hormonaaliset muutokset, ettei ihmiskroppa pysty käsittelemään kaikkea ilman haittoja. Eikä se nyt enää haittaakaan. Ihokin on jo huomattavasti parempi, ajottain tulee vielä hieman huonompia päiviä, mutta niistä selviää positiivisella asenteella. Se on hassua, miten ihminen, joka ei todellakaan ole ikinä ollut pinnallinen ja kauhean ulkonäkökriittinen, joutuu yhtäkkiä painimaan näiden asioiden kanssa. Se tuntuu jopa todella naurettavalta ajoittain. Vaikka näin ei saisi olla ajatus itseään kohtaan.

Suurimmathan muutokset on vasta edessä. Vaikka niihin yrittää asennointua kuinka paljon, voi olla, että tulee olemaan aikamoinen järkytys, kun niiden aika on. Mitä imettäminen tekee mun rinnoille? Sitä mä olen miettinyt paljon. Toiset sanoo, että kun ensimmäisen lapsen oli imettänyt, oli rinnat paljon paremmat kuin ennen raskautta ja imetystä. Löytyy kuitenkin myös paljon niitä, jotka sanovat, että mitkä rinnat? Jäljelle jäi kaksi roikkuvaa lapasta. Naiselle on kuitenkin selvää, että on rinnat. Ja jos yhtäkkiä ne muokkaantuu radikaalisti siitä, mitä ne aiemmin oli ja vielä negatiiviseen suuntaan, onhan se varmasti rankkaa. 

Tosin, mä olen jo sen päätöksen tehnyt, että jos koen, etten ole tyytyväinen siihen, mitä mulle jää, voin onneksi aina turvautua kauneuskirurgiaan. Mä vastustan paljon kauneusleikkauksia, mutta ymmärrän ja hyväksyn, jos niihin on ihan oikea syy. En mä aio enkä halua viettää loppuelämääni miettien, että en pidä jostain osasta itsessäni ja sen näkeminen saa aina huonon mielen. Ja toivon, että tämä on sellainen päätös, jota ihmiset kunnioittaa. Se, ettei tuntemattomat lähde arvostelemaan. En mäkään arvostele teitä tai teidän valintoja. Antaa jokaisen naisen päättää ihan itse omasta kehostaan ja siitä, mitä sille tekee. Jokainen on vastuussa omasta kehostaan ja jokainen aikuinen tehkööt oman päätöksensä. Tämä on sellainen asia, että edes oman aviopuolison mielipide ei tässä asiassa kiinnostaisi. Vaikkakin hän olisi kauheasti vastaan, niin en häneltä lopullista lupaa kysyisi

Otsikkoon viitaten, raskausaika on matka, joka muuttaa naisen henkisesti ja fyysisesti. Ajatusmaailma muuttuu, ulkonäkö muuttuu... nainen käy sellaisen matkan läpi, ettei sitä pysty ikinä käsittämään täysin. Ja otsikon teksti on ollut usein mielessä. On ajatellut, kuka mä olen. Kuka mua peilistä katsoo takaisin. En mä ole ollut se ihminen, joka heräsi aamulla oksentamaan ja sen jälkeen käsiä pestessään katsoi, kuinka huonossa kunnossa iho on, ja kuinka katkeillut tukka on. Enhän se mä ole. Mä olin se, joka tykkäsi meikata ja laittaa itsensä. Pitää huolta itsestään. En mä ollut se, joka ei pahoinvoinnin takia olisi jaksanut raahautua suihkuun. Miten musta tuli se, joka ei enää käynytkään joka päivä suihkussa, vaan kahden päivän väli olikin ihan ok. Olenko mä enään mä?

Älä ikinä väheksy raskaana olevan naisen ajatuksia itsestään. Se, kun hän jotain miettii ääneen, se voi sillä hetkellä tuntua elämän ja kuoleman kysymykseltä hänelle. Jos siihen vastaa naureskellen että lopeta nyt, toisesta tuntuu, ettei kukaan välitä. Ettei kukaan halua kuunnella. Ei kukaan halua ymmärtää, koska eihän sillä naisella ole oikeutta valittaa. Hän halusi saada lapsen, kestäköön nyt kaiken, mitä se tuo tullessaan. Kun nyt varttia vaille kaksi päivällä kirjoitan tätä tekstiä tukka pystyssä, vanhat silmälasit päässä ja aamutakki päällä räjähtäneenä, mietin, että mä olen nyt tälläinen. Olen hyväksynyt sen. Olen äitiyslomalla eikä mulla ole nyt tarvetta yrittää huijata itseänikään meikkaamalla. Mä olen nyt tämä kuin olen, ja olen tyytyväinen siihen. Musta on tulossa äiti ja sen vuoksi mä muutun - ulkoisesti ja ihmisenä.

comments powered by Disqus