koirat

Niin paljon rakkautta sua kohtaan

Sanni tuli meille yli vuosi sitten, kodinvaihtajana. Kaikki tapahtui niin äkkiä, mä näin netissä ilmoituksen hänestä, ja muutaman päivän kuluttua mä olinkin jo hakemassa häntä meille, loppuelämän kotiin. Mä olen sen päätöksen tehnyt, että kun mä otan eläimiä, niin meiltä ei lähde yksikään kiertoon turhaan. Mua puistattaa ihmiset, jotka ottaa hetken mielijohteesta eläimiä, eivätkä jaksakaan tai ei ole kiinnostusta huolehtia.

Mikään eläin ei ole heittopussi, jonka voi laittaa pois, kun ei enää huvita pitää sitä. Kun eläimen ottaa, pitää tiedostaa, että sen kanssa tulee kuluja, enemmän tai vähemmän. Meidän India on tullut maksamaan varmasti nelinumeroisen summan, jos mietitään kaikkea, mitä hän on syönyt. Tai hänen omasta mielestään ehkä vain vähän maistellut, minkä makuinen joku kenkä tai kaukosäädin on.

Näin kesän tullessa netissä alkaa pyörimään taas yksi termi, mitä mä vihaan niin paljon. Ja se on "kesäkissa". Otetaan ihana, söpö, pikkuinen kissanpentu kesäksi mökille. On niin ihanaa nähdä, kuin se kasvaa hieman, mutta on edelleen pieni ja söpö. Kesän lopussa perhe lähtee mökiltä pois, ja kissa jää sinne. Ilman ruokaa, ilman lämmintä tilaa ja ilman niitä ihmisiä, jotka koko kesän rapsuttivat häntä, ja kertoivat hänelle "kuinka ihana hän on". 

Multa ei myöskään löydy sympatiaa, kun näkee esimerkiksi Facebookissa juurikin näitä kodinvaihtajien ilmoituksia, ja usein selityksenä "pitovaikeuksien vuoksi". Mikä luokitellaan oikeasti hyväksi pitovaikeudeksi? Sen ymmärrän, jos perheeseen on vaikka tullut eläimen jälkeen lapsia, ja käyttäytyy niitä kohtaan uhkaavasti tai perheessä olisi puhjennut allergia. En kuitenkaan pysty ymmärtämään syytä "meillä edessä muutto pienempään asuntoon". Öö, jos olet eläimen ottanut, on sun tehtävä huolehtia, että sulla on koko eläimen elinajan sellainen paikka, jossa pystyt eläimen pitämään ja siitä huolehtimaan. Se ei ole todellakaan hyvä syy luopua eläimestä.

Myös välillä osuu silmiin, että uuden parisuhteen vuoksi. Uusi kumppani ei tykkää/pelkää tai mitä lie eläintä, joka on ollut jo pidempään omistajalla. Mä en ikinä lähtisi parisuhteeseen, missä mun rakasta eläintä ei hyväksyttäisi. Sekään ei todellakaan ole hyvä syy luopua. 

Oon myös monet kerrat pyöritellyt silmiä, kun nykyään monella nuorella on villitys, että heti kun saadaan oma koti ja siinä samalla oma lupa, otetaan eläimiä innoissaan ja plaaplaaplaa. Kiva juttu, jos huolehdit, mutta mä en usko, että monikaan käsittää, mitä esimerkiksi koiranpentu tuo tullessaan. Ekat viikot on varmasti kivoja, mutta mitä sitten, kun haluaakin lähteä sinnetonnetänne, ja mistään ei löydykään hoitajaa koiralle? Sitten ei mennä. On meilläkin joskus jäänyt jotain väliin, mutta meillä on onneksi myös hyvä "hoitopiiri" meidän ympärillä, eikä yleensä ole mitään ongelmaa. Kiitos siitä teille kaikille, jotka olette meidän koirien kanssa auttaneet <3

Ei sormilla pysty laskemaan niitä kertoja, kun mä olen itkenyt, kun olen netistä lukenut erinäisiä kauheita kohtaloita, joita eläinparat ovat joutuneet kokemaan. Ei ole yhdenkään eläimen kärsittävä niin, että kuolee hitaasti ja kivuissa, vain sen takia, että joku ihminen jätti välittämättä. Otti, muttei halunnutkaan huolehtia. Mietin aina vain, minkälainen ihminen pystyy niin tekemään? Kuinka kylmä sydän täytyy olla, että pystyy hylkäämään "oman rakkaan eläimen".

Tänä iltana otan omat eläimet entistäkin lähemmäksi, ja rapsutan huomattavasti enemmän, ja kerron, kuinka rakkaita he on. He ovat tällä hetkellä mun ainoita "lapsia", joista mä huolehdin, niin kauan, kun mulla on siihen mahdollisuus. Älkää ottako eläimiä, ellette ole 110% siitä, että pystytte huolehtimaan niistä heidän elämänsä loppuun saakka. Ei ole eläimelle hyväksi, että he kesken elämänsä joutuvat vaihtamaan kotia. He kiintyy meihin ihmisiin huomattavasti enemmän, kun me ikinä pystymme kiintymään heihin. 

comments powered by Disqus