mielipide

Onko sukupuolella väliä?

Mies, nainen ja kolmas sukupuoli. Mikä se on? Onko sellaista olemassa? Miten lapsi pitää nykypäivänä kasvattaa? Miten kukaan voi määrittää, että on olemassa kolmas sukupuoli? Mun maailmassani on nainen ja mies. Ei ole kolmatta sukupuolta. Haluan jo tässä vaiheessa tekstiäni muistuttaa, että tämä aihe jakaa valtavasti mielipiteitä ja tässä on mun mielipiteeni. 

Kun mä olin lapsi, oli tyttö ja poika. Ja juuri niin sen kuuluukin mennä. Miksi tämä aihe mua niin paljon koskettaa? Siksi, koska mä olen saamassa lapsen. Lapsen, joka on poika. Poika, jolle haluan, että hänestä puhutaan poikana. Hän ei ole henkilö tai ihminen tässä asiassa, hän on poika. En halua, että kun hän menee päiväkotiin, joku puhuu hänestä henkilönä. Hän on poika. Poika. Mä en hyväksy sukupuolineutraalia kasvatusta. Jonkun mielestä voin olla julma, ankara ja tyhmä. Jonkun mielestä voi olla uskomatonta, että 2017 joku haluaa kasvattaa lapsensa tiettyyn muottiin. Se muotti on sukupuoli. 

Mä yritän viimeiseen asti aina ymmärtää kaikkea, olla suvaitsevainen ja antaa kaikelle mahdollisuuden. On kuitenkin joitain asioita, joista mä en pysty löytämään mitään hyvää. Ja tässä on yksi sellainen. Voisiko joku kertoa, mikä sukupuolettomassa kasvatuksessa on niin hyvää, että jo pienen lapsen pää pitää laittaa sille sekaisin? Kotona äiti ja isi (vai saako enää niitäkään sanoa) sanovat lasta pojaksi ja sitten hän meneekin päiväkotiin, jossa hänet muokataan henkilöksi. Ilman vanhempien tahtomusta, ilman lapsen tahtomusta. Kukaan ei voi päättää mun pojan puolesta, mikä hän on. Hän tekee sen päätöksen itse. Meille hän kuitenkin on nyt poika ja tulee olemaan poika. Ja tulen estämään kaiken tuputuksen sukupuolettomuudesta

Mielestäni on väärin olla kutsumatta lasta tytöksi tai pojaksi. Mä pidän sitä muoti-ilmiönä, vanhemmat tahtovat olla trendikkäitä. Varsinkin, kun nykyään se joissain perheissä tapahtuu ihan niinkin, että vanhemmat ovat selkeästi äiti ja isä, ja edustavat omaa sukupuoltansa selkeästi. Miksi lapselle pitää antaa niin vääristynyt kuva? Periaatteessa tätä asiaahan voisi katsella myös siltä kannalta, että jos sukupuolella ei olisi väliä, ei varmaankaan olisi ihmisiä, jotka kokevat olevansa väärän sukupuolisia? Hehän nimenomaan tuntevat olevansa joko nainen tai mies.

Joku kavahtaa, kun jossain kirjottaa "poikaväri". Kyllä, mulle sininen on poikaväri. Voisin pukea sinistä tytöllekin, mutta mulle se on poikaväri. Sitten yhtäkkiä joku tulee suunnilleen kieltämään, että hei, et saa sanoa poikaväri. Joku voi loukkaantua. Tästä maasta on tullut mielensäpahoittajien mesta. Kaikesta pitää nykyään pahoittaa mielensä, olla eri mieltä ja sanoa joku poikkisana. MIKSI? Ja varsinkin oksettavaa, kun se kohdistuu lapsiin. Aina saa pelätä, jos jotain suustaan päästää, että kuinka moni siitä mielensä pahoittaa. 

Lapselle opetetaan, että on väärin olla poika tai tyttö, tai sanoa poika tai tyttö. Sitten kielletään, että ei, et sä saa harrastaa mitään joukkuelajia, koska siellä on sukupuolen mukaan joukkueet. Tai pyh, mihinkään koulun liikuntatunneille et osallistu, kun nekin on sukupuolen mukaan määritetty. Lapsen elämää rajoitetaan vanhempien toimesta, vain sen takia, että vanhemmat haluavat että heidän lapsi on henkilö.

On ok kertoa lapselle, etteivät tietyt asiat ole sukupuolisidonnaisia. Esimerkiksi siivous ei kuulu vain naiselle tai renkaiden vaihto miehelle. Oon myös lukenut, että mitä haittaa siitä on, jos alle kouluikäisen lapsen kasvattaa sukupuolineutraalisti? Eikö siinä mennä nyt jo ihan äärettömän liian pitkälle, että ensimmäiset vuodet elämästä olet sukupuoleton henkilö ja nyt edustat sitä, mitä oikeasti olet. Tuo alkaa olemaan jo sellainen asia, mikä jättää jäljet lapseen ja saattaa aiheuttaa aika suuria ongelmia oman minänsä kanssa myöhemmin. 

Ja tiedän, että tämän jälkeen joku voi tulla toteamaan, että yllä mainitsemani asiat eivät liity sukupuolineutraalisuuteen vaan enemmänkin vaikka sukupuolten kieltämiseen. Niin se varmasti joskus olikin, mutta nykyään, kun seuraa keskusteluja nettiryhmissä, tajuaa, että on menty ihan liian pitkälle.

Olen pohtinut tätä asiaa senkin vuoksi paljon, kun meidän poika tulee saamaan ystäviä. Mitä jos siellä on joukossa "henkilö", ja sitten meidän poika tulee kysymään, miksi hänestä puhutaan henkilönä? Koska en aio omalle lapselleni alkaa selittämään mitään sukupuolettomuudesta, luonnollisesti kerron hänelle, kumman sukupuolen edustaja on. Sitten lapseni menee kertomaan, että mun äiti sanoi, että sä olet vaikkapa poika. Mikä hämmennys siitä sille lapselle tulee? Eihän hän ymmärrä, mistä mun lapseni puhuu. Mutta ei kukaan voi myöskään vaatia, että miten mun täytyy puhua mun lapselle. 

Nyt raskausaikana kun meiltä on kysytty, että tiedetäänkö me kumpi on tulossa, niin varsinkin tuleva isukki on ylpeänä vastannut, että poika. Ja nyt pikku hiljaa tämä yritetään viedä pois, ettei saa olla ylpeä oman lapsensa sukupuolesta? Meidän poika saa leikkiä barbeilla tai nukeilla, jos niin haluaa. Meidän poika saa pukeutua mekkoon, jos niin haluaa. Mutta hän on kuitenkin poika. Niin kauan, kun hän itse haluaa olla. Kukaan tai mikään ei voi viedä meidän pojan sukupuolta.

Toiset äidit kieltää lapsilta sokerin päiväkodissa, mä kiellän sukupuolineutraalin kasvatuksen. Tai itseasiassa, sukupuolineutraalisuus vielä menisi, jos se olisi sitä, mitä se alunperin oli. En mäkään halua, että kukaan sanoo mun pojalleni, että hei, et sä voi leikkiä barbeilla, kun sä olet poika. Tottakai voi. Mutta se, että tänä päivänä mä en pysty kokemaan, että suurinkaan osa tarkottaisi sukupuolineutraalilla tuota. Vaan nykyään se enemmänkin meinaa sitä, että kielletään lapselta oikeus sukupuoleensa. 

Mä tutkin ja luin nettiä tähän postaukseen paljonkin, etsin uutta näkökulmaa, että ymmärtäisin edes vähän paremmin. Mutta ei, en edelleenkään, mä en pysty ymmärtämään, mikä vanhemmilla on, jos halutaan salata lapsilta näin normaali asia. Mulle on tyttö ja poika. Ja tulee aina olemaan. Mua ei kiinnosta, vaikka kuinka tässä maassa liikennemerkkejä ja vessakylttejä muutettaisiin sukupuolineutraaleiksi, koska tässä on sellainen asia, mistä mä en välitä. Mut on kasvatettu niin, ja tulen kasvattamaan oman lapseni niin. Ja tiedättekö mitä? Vaikka mut kasvatettiin tyttönä, leikin legoilla ja pikkuautoilla. Ja samaan aikaan pukeuduin prinsessamekkoon. Olin siis ihan normaali lapsi. Ilman, että multa kiellettiin mahdollisuus edustaa sitä sukupuolta, mitä mä olin.

Mun tai meidän maailmassa eikä kasvatuksessa ole olemassa kolmatta sukupuolta

comments powered by Disqus