Oodi ystävyydelle

Tänään on ystävänpäivä. Mä en sitä sen kummemmin vietä, sillä en koe tarpeelliseksi yhtenä päivänä vuodessa nostaa ystäviäni ylemmäs kuin muinakaan päivinä. Mulle ihan jokainen päivä, jonka saan viettää ystävieni kanssa, on ystävänpäivä. Kuitenkin tänään oli ihan hyvä päivä kirjoittaa tämä teksti :)

Sen jälkeen kun peruskoulu loppui, huomasi hyvin, että osa ystävyyssuhteista vain kariutui. Mun kaverit meni opiskelemaan, mä en. He saivat uusia ystäviä, mä en. Kuitenkin, tässä kohtaa huomasi sen, ketkä olivat niitä oikeita ystäviä. Oikea ystävyys ei pääty siihen, ettei nähdä enää niin usein. Hyvä ystävyys jatkuu aina samanlaisena, vaikka ei oltaisi hetkeen nähtykään. Hyvä ystävyys ei vaadi joka päivä viestittelyä tai soittoa, hyvä ystävyys on sitä, että tiedät ystäväsi olevan siellä, kun häntä tarvitset. Ja samaten toistepäin, kun hän tarvitsee sinua.

Mun ystävissä arvostan eniten sitä, että jokainen on niin spesiaali oma itsensä. Yksi on aina valmiina kahville, toinen lähtemään juhlimaan ja yksi lenkille. Yhdelle tiedän, että voin soittaa milloin vain ja yhdellä on aina sohvalla tilaa, jos on yöpaikkaa vailla.

Mä olen sekoitus näitä kaikkea, enkä todellakaan ikinä jätä ystäviäni pulaan. Autan niin paljon kun vain ikinä pystyn, sillä en ikinä haluaisi, että mun ystäväni joutuisi kokemaan itsensä torjutuksi. Kun näin hieman vanhemmalla iällä ei ole enää niin paljoa ystäviä tai kavereita, mitä silloin joskus, niin mä ainakin haluan pitää kiinni näistä ihmisistä. Ne ovat mulle niin rakkaita.

Samalla tahdon pyytää anteeksi kaikilta, joiden kanssa en ole ollut niin paljoa tekemisissä. Tahtoisin kyllä olla, mutta välillä vain tuntuu, ettei aika riitä mitenkään kaikelle, mitä tälläkään hetkellä elämässä on. Ja välillä tuntuu, jos haluaa nähdä ihmisiä, joutuu aina itse laittamaan viestiä tai soittamaan, jotta voi nähdä. Välillä tulee vahvasti sellainen fiilis, etten mäkään sitten jaksa laittaa viestiä, kun kerta  ei toinenkaan laita.

Ymmärrän kuitenkin, että mun kanssa ihmiset on varmasti tottuneet siihen, että mä pyydän aina, jos voitaisiin nähdä. Ja nyt kun mäkään en ole sitä tehnyt, niin tuloksena on se, että monia en ole hetkeen aikaan nähnyt. Ja mä olen maailman huonoin vastaamaan viesteihin, missä kysellään vaan kuulumisia tms. Yleensä sillä hetkellä kun sellainen tulee, mä en yksinkertaisesti ehdi vastaamaan, ja ajattelen, että vastaan kohta ja näin se jää. Sitäkään en tahallaan tee, tai etten vaikka haluaisi vastata, voi kyllä, mutta mulla on niin sairaan huono muisti aina välillä.

Mä tykkään enemmän nähdä, ja silloin vaihtaa kuulumiset. Paljon helpompaa, kuin tekstailu. Mä en vaan ikinä ole ollut tekstaajatyyppiä, huomattavasti helpompaa soittaa tai sitten nähdä kasvotusten. Nyt päätinkin, että kun saadaan muutto hoidettua pois alta ja uusi koti kuntoon, niin haluan nähdä näitä kaikkia rakkaita ihmisiä. Joidenkin kanssa tietysti näkee useammin, kun on esimerkiksi samassa koulussa, mut joidenkin kanssa se yksi tai kaksi kertaa vuodessa ei vain riitä.

Ja vinkkinä kaikille munkin ystäville, mun kanssa voi pitää rohkeasti yhteyttä, vaikka olisikin hetki siitä, kun ollaan viimeksi nähty tai edes vaihdettu viestejä. Mä en tuomitse, mä olen vain iloinen, että vihdoinkin kuulen mulle tärkeistä ihmisistä ja saan viettää heidän kanssaan aikaa.

Tätä tekstiä kirjoittaessa tuli muutamakin ihminen mieleen, kenen kanssa syystä tai toisesta on jäänyt välit hieman huonoon kuntoon. Olisi kiva kuulla teistäkin. Elämä on liian lyhyt kantaakseen kaunaa.

Ehkä kaikkeista parasta on se, että mä olen mun parhaan ystäväni kanssa parisuhteessa ja menossa naimisiin. Se, että saan ihan jokaisena päivänä nähdä mun bestiksen, on enemmän kuin ihanaa. Mä en pystyisi olemaan parisuhteessa, missä ei rakkauden rinnalla olisi ystävyyssuhdetta. Mä ennen ajattelin, että se tulee kaikille ihan luonnostaan, mutta ei se ehkä ihan niin olekaan. 

Mä ymmärsin asian siinä, että mulla ei ole mitään ongelmaa ole ikinä ollut siinä, että vietän jokaisen päivän Miskan kanssa. Ei silloinkaan, kun ei vielä asuttu yhdessä. Mä halusin viettää, koska nautin hänen seurastaan niin paljon. Monilla ei näin ole, vaan ollaan sitä mieltä, että on hyvä, ettei joka päivä tarvitse nähdä. 

Tämä on yksi vahva syy, miksi haluan mennä naimisiin Miskan kanssa. Mä en malta odottaa, että saan seistä parhaan kaverini kanssa alttarilla, jolloin me saadaan ns. viimeinen siunaus meidän parisuhteelle. Kuulostaa jotenkin aika kauhealta toi viimeinen siunaus :D Mutta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.

Vietättekö te jotenkin erityisesti ystävänpäivää? Vai menettekö samalla linjalla mun kanssa, että ihan jokainen päivä on ystävänpäivä. Paitsi, kuulemma perjantaina meillä saattaisi olla Miskan kanssa jotain ohjelmaa yhdess ystävänpäivän kunniaksi, kun nyt tänään se ei onnistu... eli ehkä mä kuitenkin salaa hieman tykkään ystävänpäivästä <3 Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

comments powered by Disqus