matkailu

Gambia & Banjul (osa 1)

Viime viikko vierähti lomamatkalla Afrikan lämmössä Gambiassa. Lämpötila kipusi joka päivä yli kolmenkymmenen, joten palella ei tarvinnut. Viime vierailusta Afrikan puolella oli kulunut jo nelisen vuotta aikaa. Tuolloin asuin Espanjassa ja tein lyhyen vierailun katamaraanin kyydissä Marokon puolelle. Pohjois-Afrikka on tosin hyvin erilaista seutua kuin vähän alempana sijaitseva Gambia, ja olikin kiva päästä katsastamaan mielikuvien Afrikkaa eläimineen. Gambialla, kuten monella muullakin Afrikan valtiolla, on surullisia vaiheita maan historiassa. Orjakauppa on ollut todellisuutta Gambiassakin ja itsenäisyys saavutettiin vasta vuonna 1965 Englannin siirtomaana olon jälkeen. Siirtomaavuosien vaikutuksesta englanti on maan virallinen kieli, mutta ympärillä kuulee paljon myös eri heimokieliä, joita paikalliset puhuvat keskenään. Gambiassa eletään tällä hetkellä poliittisesti historiallisia aikoja kun maata 22 vuotta hallinnut presidentti Jammeh hävisi vaalit. Vaalituloksen selvittyä hallitseva presidentti hyväksyi aluksi häviönsä, mutta maahan saavuttuamme saimme kuulla, että Jammeh pitääkin vaalitulosta vilpillisenä eikä näin suostu väistymään syrjään. Tästä syystä emme matkustaneet heti loman alussa tutustumaan Banjuliin, Gambian pääkaupunkiin, sillä kaduilla oli lisätty vartiointia ja ilmapiiri oli epävarma. Mitään suurempaa levottomuutta ei kuitenkaan ilmennyt, ja muutaman päivän päästä otimme taksin ja lähdimme katsomaan pääkaupunkia.

Taksikuski toimi Banjulissa myös oppaanamme ja esitteli meille kaupunkia sekä kulki mukana markkinoilla kertoen paikallisista tuotteista, joita kojuissa myytiin. Matka Banjuliin taittui hyvin regeen soidessa, vaikka taksina toimiva auto oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Banjul tunnetaan erityisesti Albert-markkinoistaan, joissa käyvät niin paikalliset kuin turistitkin. Myytävää löytyy joka lähtöön ja tinkiminen kuuluu asiaan. Markkinoiden käytävät olivat paikoin ahtaat ja sokkeloiset, mutta taksikuskin, joka nyt toimi oppaana, johdolla pääsimme hyvin liikkumaan eri alueiden läpi: tarjolla oli esimerkiksi ruokaa, vaatteita (joita ommeltiin paikan päällä), kosmetiikkaa, parturipalveluita, puuveistoksia eli melkeinpä mitä vaan. Alueella pääsi mukavasti näkemään arkipäivän kirjoa ihmisineen.

Markkinoilta suuntasimme rantaan kävelylle, sillä Banjulhan sijaitsee saarella, Atlantin ja Gambiajoen rannalla. Rannalla paikalliset tulivat ja lähtivät kalaan tai matkaan Gambiajoen toiselle puolelle kapeilla veneillä. Näillä veneillä pääsisi liikkeelle edullisesti ja kuulemma hintaan sisältyisi veneeseen kanto (veneet eivät olleet rannassa tai laiturissa), mutta kyyti ei ehkä olisi maailman turvallisin. Katselin siis vain rannalta käsin menoa ja ihailin aurinkoista rantamaisemaa palmuineen ja elämänmenoineen.

Rannalta tultua kävelimme hetken vielä kaupungin kaduilla, jotka Gambialle tyypilliseen tapaan olivat usein punaruskean hiekan peittämät. Talot olivat pääsääntöisesti melko matalia, kolhiintuneita ja kuluneita. Gambia on pieni maa ja myöskään pääkaupunki ei ole suureen suuri, mutta elämän vilinää kaduilla riitti. Mennyt aika, paikkojen kuluneisuus ja historian merkit yhdistyivät paikalliseen urbaaniin elämään markkinoineen, ihmisiin kännykät kädessä ja satamaa kohti ajavien rekkojen ja pukuun pukeutuneiden lakiopiskelijoiden ryhmiin.

- Susanna

Portista sisään ja kaupankäynti alkaa! Markkinoiden myyjiä ja asiakkaita. Kauniit rannat, mutta valitettavan roskaiset. Kalastussaalis kuivumassa. Pääkaupungin hiekkaisia katuja... Kankaat kulkevat määränpäähän miesvoimalla eli kärryjä vetämällä.
comments powered by Disqus