musiikki

Hyvää suomalaisen musiikin päivää!

Tänään, Sibeliuksen syntymäpäivänä, juhlitaan suomalaisen musiikin päivää. Katselin mielenkiinnosta päivän teemanmukaisia tapahtumia Suomessa ja ilokseni monia tapahtumia tuli vastaan, niin klassisen musiikin kuin populaarimusiikin puolelta. Itse en ehdi tänään livemusiikkia kuulemaan, mutta josko jossain välissä ehtisin laittaa suomalaista musiikkia soimaan tai soittaa itse muutaman sävelen. Tutkimuksen teko on vienyt viime aikoina ajan, mutta toivottavasti pian ehtisin palaamaan myös musiikin tekemisen pariin.

On hienoa, että suomalainen musiikki on saanut oman päivänsä, vaikka sen tarkka määritteleminen voi olla vaikeaa – onhan maassamme esitetty ja tehty musiikki saanut vaikutteita monelta suunnin. Esimerkiksi 1920-luvulla venäläisen mollimelodiikan vaikutteita omaava perinnemusiikki fuusioitui niin saksalaiseen schlageriin kuin afroamerikkalaiseen jazziin. 50-luvulla puolestaan latino- ja italoiskelmät käännöksineen valtasivat populaarimusiikin kenttää. Vähitellen myös Yhdysvaltojen rock’n’roll saapui Suomeen ja suomalaiset tekijät alkoivat luoda omat rockbiisinsä. 1970-luvulla suomirock otti ensi askeleensa ja 1980-luvulla uuden aallon myötä uusi sukupolvi toi omat viestinsä ja tyylinsä suomalaisen rockin tarinaan. Jokaisella tekijällä oli omat vaikutteensa eri suunnilta. Vuoteen 2016 mennessä suomalaisessa populaarimusiikissa on ollut monia vaiheita ja uudet genret erilaisine vaikutteineen ovat nousseet pinnalle. Vaikutteita voi siis olla monilta suunnin, ja toisinaan tekijäkin voi olla kotoisin toisaalta. Laajassa mittakaavassa suomalaisen musiikin voi ajatella olevan täällä, maassa nimeltä Suomi, asuvien ihmisten säveltämää ja sanoittamaa – tai ehkä, erityisesti tänään, suomalaiseksi musiikiksi voi ajatella sen, jonka jokainen itse kokee suomalaiseksi.

Suomen kieli on tietysty yksi vahva merkki suomalaisesta musiikista, mutta yhtälailla täällä voidaan tehdä sanoituksia monella muullakin kielellä. Omassa tekemisessä suomen kielellä on kuitenkin vahva sijansa niin tutkimuksessa kuin sanoittamisessa. Joskus laulunteon alkumetreillä kirjoitin laineja englanniksikin mutta itse pääsen käyttämään kieltä monipuolisemmin kun teen sen omalla äidinkielellä ja yksinkertaisesti tykkään suomen kielestä! Sävelten puolella mollimelodiikka tulee hyvinkin luonnostaan. Mollin kaihoisuus on itselleni ollut enemmän kaunista kuin surullista, mutta nämähän ovat tunne asioita. Myös suomirockin kuuntelulla lienee osansa siinä missä nyt olen: jos seitsemänvuotiaana kuuntelee Hassisen Konetta, kiitos isosiskon, ja lempibiisiksi tulee ”Levottomat jalat”, niin sillä on vaikutuksensa. Vaikutus on ollut positiivinen!

Hyvää suomalaisen musiikin päivää kaikille!

– Susanna

comments powered by Disqus