musiikki

Kirjasyksyn satoa: Miten lauluni syntyvät?

Syksy on täällä ja sen myötä kirjasyksy 2017! Kun asfaltti alkaa täyttyä maahan pudonneista lehdistä ja illat pimenevät, niin postiluukusta tipahtelee mainoksia, joissa esitellään kirjauutuuksia – houkutellaan ihmisiä tarinoiden maailmaan. Syksy on perinteinen julkaisuaika erilaisille teoksille, elämänkerroista fiktiivisiin romaaneihin. Vuodenaika houkuttaakin käpertymään sohvannurkkaan kirjan kanssa, ja itse viehätyn edelleen sen konkreettisen paperille painetun kirjan tarjoamasta lukuhetkestä. On vain ihana sulkea tietokoneet, laittaa puhelin sivuun ja ottaa kirja käteen. Tämän syksyn kirjasadosta huomioni kiinnitti kirja Miten lauluni syntyvät? Ajattelin, että sattuipa sopivasti, juuri omiin kiinnostuksen aiheisiin sopiva kirja. Tästä innostuneena suuntasin kuulemaan teoksesta kirjan julkkarijuhliin Bar Looseen Helsingissä elokuun lopussa. Kirjan konsepti on tämä: otetaan yhdeksän suomalaista lauluntekijää räpistä poppiin ja rockiin, ja annetaan heidän kirjoittaa omat lukunsa omasta lauluntekijyydestä; millainen on ollut tie lauluntekijäksi, kuinka laulut syntyvät ja mitä laulujen tekeminen heille merkitsee? Kirjan on julkaisut SKS ja toimittanut Eetu Kauppinen. Nuo valitut yhdeksän lauluntekijää ovat: Asa, Chisu, Jouni Hynynen, Iisa, Samae Koskinen, Jarkko Martikainen, Olavi Uusivirta, Maija Vilkkumaa ja A.W. Yrjänä. Monta edellä mainittua artistia on tullut kuunneltua enemmänkin, osaa aina sieltä 1990-luvulta asti.

Kirjan julkkareissa sanaisen arkkunsa olivat avaamassa Jarkko Martikainen ja Samae Koskinen, niin haastattelun kuin musiikin puolesta. Oiva kombo, sillä heillä on yhteistyötä takana ja tuntevat toisensa, mutta kummallakin on omanlaisensa tyyli tehdä musiikkia. Niin haastattelusta kuin musiikillisesta vuoropuhelusta kehkeytyi näin mukava ja kiinnostava kurkistus kahden tekijän laulujen maailmaan. Jarkon laulut vievät sanallisesti monimuotoisiin ja usein nyrjähtäneisiin tarinoihin, Samaen lauluissa taas liikutaan suoraviivaisemmissa ja usein konkreettisimmissa ja arkipäiväisemmissä tapahtumissa. Molempien kappaleita kuunnellessa nyökyttelen innostuneesti että juuri näin….erilaisuudesta huolimatta kyse on kuitenkin tunnelmien luomisesta ja maailman sekä ihmisen elämän sanoittamisesta, sanamuodot ja kerronta vaan ovat erilaisia – se juuri tekeekin musiikista hienoa –

Miten lauluni syntyvät? –kirja on nyt piirongin päällä luettuna, ja mielelläni olisin lukenut lisääkin lauluntekijöiden ajatuksia. Mukavia syksyisiä lukuhetkiä tuli kuitenkin vietettyä opuksen parissa. Kirjan parasta antia ovat tietenkin lauluntekijöiden henkilökohtaiset tarinat ja jokaisen omanlainen kerrontatapa. Tästä syystä onkin ollut hyvä antaa tekijöiden itse kirjoittaa omat lukunsa, sillä se on tuonut kirjaan sen keskeisen tunnelman. Haastattelujen pohjilta kirjoitettu teos olisi ollut toisenlainen. Musiikintekemisessä itseäni kiinnostaa erityisesti jokaisen tekijän oma musiikillinen ja tekstillinen maailmansa, ei niinkään musiikin arvotus hyvään ja huonoon, sillä se on niin subjektiivinen kokemus. Jokainen kirjan kirjoittaja tekee omanlaistansa suomenkielistä musiikkia, omalla teksti- ja sävellysmaailmallaan. Tämä näkyy myös kirjassa, sillä jokaisella on oma kielellinen ilmaisu ja tapansa kertoa asioista, ja se juuri tekee kirjasta kiinnostavan. Teos on siis kokoelma erilaisia tekstejä samasta aiheesta. Hynysen tapa kirjoittaa on tuttua sanoitusten lisäksi kolumneista ja kirjoista, ja A.W. Yrjänän tekstimaailma näkyy myös tavassa pohtia omaa lauluntekemistä. Moni tekijä aloittaa kertomuksen lapsuudesta asti. Samae kertoo, kuinka sai neljävuotiaana ensimmäiset levynsä, ja chisu kirjoittaa, kuinka sukulaisen luona ollut piano houkutti ja veti puoleensa lapsena. Matka lauluntekijäksi on ollut useilla monimuotoinen: toinen on tehnyt omia kappaleita erilaisten bändiviritysten kanssa jo kouluaikana, ja joskus sattumilla voi olla sormensa pelissä, kuten Iisa kirjoittaa.

Yhteistä lauluntekijöille on tietysti suuri kiinnostus musiikkia kohtaan ja jokin tarve tehdä omia kappaleita, sanoittaa maailmaa ja omia tuntemuksia. Kotiteollisuuden Hynynen kertoo sanoittamisen ja säveltämisen olevan elämäntapa, terapiaa, joilla pitää pää kasassa. Maija Vilkkumaa pitää laulunkirjoittamista etuoikeutettuna, sillä lauluja kirjoittaessa saa luoda maailmoja, sanoittaa tunteita ja antaa kaaokselle raamit. Asa kirjoittaa, kuinka laulujen kirjoittaminen on avannut sulkeutuneen pojanklopin ja muovannut hänestä pohtivan miehen. Lauluntekemisessä on siis jotain hyvin vahvaa vetovoimaa, joka kutsuu luokseen kaikista alan epävarmuuksista ja omista epävarmuuksista huolimatta. Toimeentulo ei ole helppoa pienessä Suomessa ja ura voi kokea nousuja ja laskuja. Olavi Uusivirta kirjoittaa, kuinka yhden levyn valmistumisen jälkeen hän ei pystynyt kuuntelemaan kolmeen kuukauteen popmusiikkia, vaan kuunteli klassista ja jazzia turhautuen vain enemmän….kunnes itsetunto jälleen palautui ja usko siihen, että on mielekästä järjestellä taas neljä sointua uuteen järjestykseen ja maalata siihen päälle jotain kuolevaista. Lauluntekijän työ ei ole siis tasaisemmasta päästä ja laulujen tekoon ei ole yhtä ainoaa toimivaa konseptia. Aivan kuten Jarkko Martikainen kirjoittaa, laulut saavat alkunsa mikä mitenkin: toisia kuuntelemalla, lukemalla, vastineina toisille lauluille tai pakolla, siis halulla selvittää jotain tarvesynnynnäistä. Jokainen lauluntekijä tekee omalla tavallaan kappaleita, ja usein niiden syntyprosessi vaihtelee: ne voivat saada alkunsa esimerkiksi tekstipätkistä, melodiasta, riffeistä ja sointukuluista. Niiden ympärille kappale alkaa muodostua ja teos jonka kuulemme lopulta levyltä on monen tekijän summa.

A.W. Yrjänä tiivistää lauluntekijän työn: Se on voiman ja yhteyden hakemista, rukous. Iloa. Kauhua.

Mukavaa kirjasyksyä, lukekaa paljon ja kuunnelkaa biisejä (ja tehkää omiakin) :)

Susanna

comments powered by Disqus