museot

Olavinlinna – sotien ja sävelien näyttämö

Elokuun viimeistä päivää viedään ja loppukesä kääntyy syksyksi. Muutama viikko takaperin matkailin tutuissa maisemissa Itä-Suomessa ja käväisin Savonlinnassakin, jossa olen myös asunut muutamaan otteeseen. Savonlinnan tunnetuin maamerkki ja nähtävyys on varmasti Olavinlinna – tuo Saimaan alueella harvinainen 1400-luvulla rakennettu kivilinna. Muistan kuinka ensimmäistä kertaa kaupungissa asuessani kävelin usein Kyrönniemen kallioille istuskelemaan, katselemaan Olavinlinnaa ja pohdiskelemaan eloa. Historian siipien havina linnan myötä antoi hyvin perspektiiviä niihin hetkiin. Koska viimeisestä vierailusta Olavinlinnan sisällä oli aikaa jo yli viisitoista vuotta, niin ajattelin Savonlinnan visiitillä astua linnan ovista sisään ja osallistua opastukselle. Oopperahulinat olivat jo kaupungissa hiljenneet, mutta kävijöitä tuntui edelleen riittävän ja myös englannin kielinen opastus täyttyi nopeasti ulkomaan matkailijoista. Opastus kuuluu sisäänpääsymaksuun ja torneihin sekä linnan kappeliin pääsee vain oppaan johdolla, joten suosittelen hyödyntämään hintaan kuuluvaa opastusta. Torneihin vievät portaat ovat kapeita ja pimeitä ja reitit voivat olla hiukan sokkeloisia, joten oppaasta on näissäkin kohdin hyötyä, sillä oppaat varmistavat, etteivät ryhmät ole samaan aikaan tulossa portaita alas ja ylös.

Linnankattoja
Keskiajan kirkoille tyypilliset vihkiristit linnan kirkon seinillä – tuosta pienestä aukosta kirkonmenoja saivat seurata ne ketkä eivät olleet tervetulleita sisälle asti. Aikamoisia sääntöjä ollut...

Olavinlinna perustettiin vuonna 1475 tanskalaissyntyisen Erik Akselinpoika Tottin johdolla ja syynä oli puolustuksen tarve, sillä Moskovan suurruhtinaskunnalla oli laajentumishaluja ja mikä uhkasi Ruotsin rajaa. Pähkinäsaaren rauhasta lähtien raja oli kulkenut alueen halki ja tästä syystä linna nousi harvaan asutulle alueelle Savon maille. 1400-luvun loppupuolella uuden puolustusarkkitehtuurin luomus oli valmis aloittamaan tehtävänsä puolustuslinnakkeena. Historiallisia rakennuksia katsellessa aina ihmettelee työmäärää ja osaamista ilman nykyaikaisia rakennusvälineitä, kovaa työtä se on varmasti ollut. Lisäksi opasteissa kerrotaan, kuinka rakennusmateriaalien kuljetuksiin tarvittiin sotilassaattueita, sillä vihollinen koitti estää linnan rakentamisen. Haasteita riitti rakentamisessa, mutta ei linnan elo jatkossakaan ollut helppoa. Sotatoimia riitti ja linnan herruus vaihteli ruotsalaisten ja venäläisten välillä. 1500-luvulla linna eli suuruuden aikaa ja 1600-luvulla linnan rooli puolustuksessa jäi sivuosaan. Asukkaita linnanmuurien sisällä on ollut monenmoisia: asemiehiä, virkakuntaa ja käsityöläisiä. Oluttahan noina aikoina juotiin reilusti ja siitä vastasi oma juomanpanija. Tärkeitä vieraita kestittiin runsaasti, mutta oman alemman väen väenpöydässä ruoka oli arkista ja lihapäivien määrä vuodessa 135. Opas puhui kierroksella jotain joutsenpaistista, en kuullut kunnolla asiayhteyttä, mutta joutsenpaisti osui korvaan, hui – toivottavasti se ei nyt ainakaan ihan perusruokaa ollut.

Kuninkaansalissa on silloin joskus pitoja pidetty, mutta sali toimii edelleen erilaisten tapahtumien pitopaikkana.
Kohti tornin huippua!
Sitkeesti koivu koittaa itselleen elintilaa saada!
Pikku herttuan salin -työpajassa voi pukeutua linnanneidoksi tai -sotilaaksi.

Puolustustehtävien jälkeen linnassa toimi varuskunta vuoteen 1847 ja sen jälkeen hetken aikaa vankila. Tämän jälkeen Olavinlinna alkoi ottaa askelia kohti suurta matkailunähtävyyden roolia ja tapahtumien pitopaikkaa. Vuonna 1877 linnassa vieraili 661 kävijää ja vuonna 1912 järjestettiin ensimmäiset oopperajuhlat oopperalaulaja Aino Ackten toimesta. Nykyiset joka vuotiset oopperajuhlat on järjestetty vuodesta 1967. Olavinlinnan tarina jatkuu nyt matkailun ja tapahtumien parissa synnyttäen uusia tarinoita. Tarinat ovat tosin hiukan toisenlaisia kuin mitä linnan historiaan liittyvät tarinat ovat. Yhtenä esimerkkinä linnan tarinoista opas kertoi tutun tarinan linnanherran tyttärestä, joka rakastui viholliseen. Tarinalla ei ollut kovin onnellista loppua, sillä rakastettu petti linnanneidon ja päästi vihollisjoukot linnaan sisään. Hyökkäystä pidettiin neidon vikana ja tästä rangaistuksena neito muurattiin elävänä linnanmuuriin. Vähän ajan päästä haudan kohdalle kasvoi pihlaja verenpunaisine kukkineen ja valkoisine kukkineen. Tuosta tarinasta on syntynyt myös vanha laulu Balladi Olavinlinnasta.

” Vaan kyynelistä neidon kohta varsi pihlajan

jo valkokukat nosti, mursi muurin

sai marjoihinsa sydämestä hohdon puhtahan

sen antoi voima rakkauden suurin."

(S. Puhtila)

Mukavaa alkavaa syksyä!

- Susanna

comments powered by Disqus