musiikki

Parasta tällä hetkellä: Mikko Joensuu, Amen 1 & 2

Joskus, ilman ennakkoaavistusta, huomaat olevasi keskellä musiikkia, jossa sinun on hyvä. Sävelissä ja sanoissa, esityksessä, jossa rauha saapuu mieleesi ja on vain ymmärrys hetken kauneudesta. Tämän hetken koin menneenä syksynä, pimeänä syysiltana, jolloin paikallinen levy-kauppa Levy-Eskot tarjoili indie-illassaan musiikkia kolmen bändin/artistin verran. Ilta järjestettiin Joensuun teatteriravintolan lasiterassilla. Paikka sopi mitä parhaiten illan esityksiin, vaikka Lake Jonsin pojat vähän ihmettelivät rauhallista tunnelmaa, sillä perinteisen baarikeikan häly loisti poissaolollaan. Intensiivinen ja hiljainen kuuntelu nostivat kuitenkin jokaisen esityksen jälkeen ilmoille suuret aplodit, yleisö piti kuulemastaan. Illan musiikista vastasivat paikallinen Mustarinta, nosteessa oleva Lake Jons sekä vuonna 2016 Amen-trilogiansa kaksi ensimmäistä osaa julkaissut Mikko Joensuu. Illan esiintyjiä en ollut juuri aiemmin kuunnellut, vaan lähdin matkaan yleisesti indien innoittamana. Koko ilta oli hieno, ja jokaisen esiintyjän kohdalla olin positiivisesti yllättynyt ja innostunut. Kuitenkin illan viimeinen esiintyjä, soolona akustisen kitaran ja pianon kanssa laulanut Mikko Joensuu, vei minut tämän kirjoituksen alussa mainittuun hetkeen.

Vaikka Joensuun Amen-levyiltä löytyy erilaisia soittimia ja isompaa orkestraatiota, niin kappaleet toimivat myös pelkistettyinä esityksinä. Kitaralla tai pianolla säestetyt laulut eivät tuona syksyisenä iltana enempää tarvinneet, sillä Joensuun tulkinta osui kuulijan tunteisiin. Esitystä kuunnellessa ja katsoessa tuli tunne, että laulu tulee suoraan laulajan sisältä, omista tunteista ja sydämestä. Siinä hetkessä syntyy yhteys kuulijan ja soittajan/laulajan välille.

Syksyisen keikan jälkeen kuuntelussa ovat olleet Mikko Joensuun Amen-trilogian kaksi ensimmäistä osaa, kolmas osa ilmestyy tänä vuonna. Mikko Joensuun haastatteluissa ja levyarvioissa nostetaan lähes aina esiin tekijän uskonnollinen tausta, kasvaminen helluntalaisperheessä ja uskosta irtaantuminen. Toki taustan voi kuulla kappaleissa, mutta yhtälailla niissä on sisällä universaaleja ihmisten tunteita, ristiriitoja, kysymyksiä, epäonnistumista, vapautumista. Usein painavia asioita. Trilogian ensimmäinen osa on esitykseltään ja soitinnukseltaan hauraampi ja akustisempi, folkkiin ja countryyn päin oleva teos. Kakkososassa musiikki saa puolestaan rockimman ja popimman vaihteen päälle. Kolmas levy odotuttaa itseään ja tuo luultavasti mukaan jälleen uuden äänimaailman. Tämän hetken suosikkikappaleeni löytyy Amen 1–levyltä. Akustisen kitaran saattelemana kulkeva ”Thief and a liar” on soinut viime päivinä kotona useasti. Kappaleen yksinkertaisuuden ja painavuuden liitossa, sanoissa, sävelissä ja esityksessä on jotain tunteisiin osuvaa.

- Susanna

Mikko Joensuu ja Levy-Eskojen indie-ilta syksyllä 2016: joskus musiikin kauneus piilee pelkistetyssä esityksessä - kitara ja laulu kantavat itsessään...
comments powered by Disqus