musiikki

Pingispalloja, sähkökitaraa ja sinfoniaorkesteria - Marzin tapaan

Mikä yhdistää pingispalloja, koripalloa, sinfoniaorkesterin soittimia ja sähkökitaraa? Vastaus löytyy eilisestä Joensuun kaupunginorkesterin konsertista Marzin tapaan (Zappan hengessä). Kyseisessä konsertissa kaikki alussa mainitut asiat olivat biisien instrumentteina. Enpä ole ennen nähnyt ja kuullut pallojen soundia ja rytmiä sinfoniaorkesterin keikalla, mutta nyt näin ja kuulin! Pingis- ja koripallo ilmestyivät yllättäin äänimaiseen ja monen ihmisen pää alkoivat kääntyä etsimään äänilähdettä. Pallot pudoteltiin vain lattialle ja ne jäivät omaksi aikaa pomppimaan ja luomaan rytmiä – hauska ja yllättävä tapaus – Yllättävyyksistä sekä eri tyylien ja aikakausien sekoittamisesta olikin kyse tässä Marzin kokoamassa spektaakkelissa.

Soittajaa odotellessa!

Frank Zappaan, tuohon menneiden vuosikymmenten underground-kuninkaaseen, päästiin vasta toisen puoliajan lopussa, mutta sitä ennen tarjoiltiin kuulijalle monta erilaista tyyliä ja kappaletta. Illan aloitti kaupunginorkesteri Beethovenin Ateenan-rauniot alkusoitolla, joka loi ympärilleen vielä perinteistä klassisen musiikin kuulokuvaa. Alun jälkeen estradille saapui kuitenkin Marzi Nyman ja suunta muuttui toiseen kun ilmoille kajahti Angry Birds –musiikit, siirryttiin siis kertaheitolla 2000-luvulle ja pelimusiikin maailmaan. Vihaisten lintujen sekaan oli kuitenkin sekoitettu vihaisia lintuja myös klassisen musiikin maailmasta ja niinpä teos oli lopulta kollaasi erilaisista kappaleista. Mielenkiintoista ja virkistävää! Näiden lisäksi ensimmäisellä puoliajalla käytiin myös tangon maailmassa sekä metsästymusiikissa Marzin säveltämän Hunt and Elegy –kappaleen myötä.

Marzin kitaraefektejä iltaa varten!

Toisella puoliajalla Marzi astui kitaran kanssa myös mikrofonin taakse ja ilmoille kajahti Tapio Rautavaaran Hummani hei. Pidän tuosta kappaleesta kovin ja sitä tulee itsekin aina lauleskeltua. Tällä kertaa kappale ei ollut perinteiseen tyyliin tehty laulelma, vaan raffimpi teos, ainakin aluksi! Arttu Takalon cajon-rummun rytmi ja Marzin kitara ja laulu yhdistettynä kaupunginorkesterin jousiin sai aikaan massiivisen äänivyöryn, jonka aikana oli pakko itsekin lyödä jalalla rytmiä, ja tanssimaankin olisi tehnyt mieli alkaa…toteutus oli yhtä aikaa eteenpäin kulkeva sekä omalla tavalla vinksahtaneesti jarruja pitelevä, siis hyvällä tavalla. Raffimpi meno päättyi kuitenkin toisille teille kun kappale sulautti loppuunsa aina yhtä koskettavan Suojelusenkelin. Tunnelmasta toiseen, mutta sellaistahan se kulkurin elämäkin on!

Lopulta koitti myös Zappan vuoro ja biisejä tämän herran tuotannosta kuultiin kaikkiaan neljä kappaletta. Kontrastia esityksissä ja kappaleissa syntyi toisinaan kauniiden melodioiden ja hiljaisempien suvantokohtien kohdatessa Zappan lyriikat – jotain mielenkiintoistahan siinä on kun sinfoniaorkesteri säestää kappaleen Why does it hurt when I pee! Viimeiseksi Zappan mukana mentiin Bobby Brownin maailmaan, kappaleeseen, jota ei aikoinaan soitettu Yhdysvaltojen radiossa sen sisällön takia. Biisissähän kritisoidaan amerikkalaista unelmaa ja tekopyhyyttä, laulun Bobby Brown kulkee misogyynisestä, täydellisestä amerikkalaisesta, kaappihomoksi. Jos biisi ei aikoinaan saanut Zappan kotimaassa radiosoittoa, niin nyt se soi kaupunginorkesterin ja Marzin tulkintana Joensuussa, kappale on jäänyt elämään. Aplodien jälkeen oli vielä encoren vuoro ja se olikin Marzin omaa soolotuotantoa kymmenen vuoden takaa. Outo tyttö kappale omistettiin kaikille oudoille tyypeille ja biisin myötä kuulijoita kiiteltiin paikalle tulosta. Illassa oli positiivista outoutta ja viimeinen kappale vei minutkin kymmenen vuoden takaisiin hetkiin Helsinkiin, sillä muistan kuunnelleeni Outo tyttö –kappaletta silloisessa kodissa. Kiva muistutus vanhasta kappaleesta ja menneistä hetkistä

-Susanna

Arttu Takalo, Marzi Nyman, Jukka Iisakkila ja Joensuun kaupunginorkesteri. Lisäksi tuolta kuvan ulkopuolelta löytyy vierailevana tähtenä myös Tero Toivonen.
comments powered by Disqus