raskaus

Raskaus: oletukset vs. todellisuus

"Raskaus on naisen parasta aikaa" - niin sanotaan. Mutta onko se niin sittenkään? Onko se vain yleistys, jota jankutetaan itselle ja muille ENNEN kuin todellisuus iskee päälle. Tai no tietenkin on muistettava että jokaisen raskaus ja jokainen raskaus on henkilökohtaista. Kokemuksia on siis miljoonia. Nämä oletukset ovat siis vain omiani ja avaankin teille nyt vähän, miten todellisuus on minulle itselleni näyttäytynyt. 

ALKURASKAUDEN PAHOINVOINTI
Oletus: Pahoinvointi ALKUraskaudessa on lievää etovaa oloa, joka silloin tällöin yltyy wc-pöntön halailuun aamuisin. 
Todellisuus: Pahoinvointi ei todellakaan rajoittunut vain alkuraskauteen vaan jatkui itselläni keskiraskauteen saakka. Pahoinvointi alkoi heti silmät avattuani ja jatkui niin kauan kunnes aloin illalla nukkumaan. Ei siis puhettakaan siitä, että olisin kärsinyt siitä vain aamuisin. Lievä etova olo oli todellisuudessa oksennuksen pidättelemistä 24/7 hereillä ollessani. Niin ja hyvin usein pidättely epäonnistui ja halailin wc-pönttöä useamman kerran päivisin. Aina en kerennyt valitettavasti edes vessaan saakka - inhottavaa mutta totta, muovipussi oli paras ystäväni ja joka paikassa mukana. Auta luoja mikä paniikki iski jos unohdin pussin vaikka kauppareissulla kotiin!

VÄSYMYS
Oletus: Eipä ole minulle uutta, olenhan aikamoinen unikeko. Riittää varmaan kun nukkuu pienet päiväunet ja lisää yöuniin tunnin pari lisää. 
Todellisuus: Miten ihmistä voi väsyttää näin paljon?! Aamuisin väsyttää, päivisin väsyttää, iltaisin väsyttää. Yhdet päiväunet, toiset, kolmannet.. ei auta! Lisää tunteja yöuniin, ei vaikutusta. Sinnittelin työpäivät ja saatoin nukkua töiden jälkeen kolmen, jopa neljän tunnen "päiväunet", herätä iltatoimiin ja syömään ja siirtyä samantien yöunille. Sairasloman aikana vaan nukuin. Heräsin syömään ja mahdollisesti oksentamaan. Ja taas nukuin... Onneksi tämä käsittämätön väsymys väistyi jo alkuraskauden aikana. Nykyäänkin olen iltaisin aikaisin valmis nukkumaan ja päiväunia nukun silloin tällöin mutta väsymys ei enää rajoita päivittäisiä tekemisiäni.


MAKU- JA HAJUAISTIN VOIMISTUMINEN
Oletus: Haistan ehkä ruuan tuoksun kauempaa, jotkut voimakkaat hajut saattavat helpommin ärsyttää nenää ja esimerkiski tulinen ruoka maistuu varmaan tulisemmalta kuin normaalisti. 
Todellisuus: Kaikki hajut ällöttävät, jopa entinen lempi hajuvesi tuoksuu liian voimakkaalta ja jopa pahalta. Jääkaapin avaaminen on toisinaan tuskallista, sillä kaikki siellä oleva tuntuu haisevan pahalle. Suuhun jää kaikesta paha maku eikä se lähde ei sitten millään. Olen pessyt hampaitani kuin hullu ja hangannut kieltäni jopa sitruunamehulla, jotta paha maku lähtisi pois suusta. Ja pahamaku voi jäädä suuhun siis vaikka suklaasta tai jostain muusta hyvästä! 

MAHAN KASVAMINEN
Oletus: Maha pyöristyy pikkuhiljaa kauniisti ja sen huomaa heti raskausmahaksi.
Todellisuus: No ei se nyt ihan niin mennytkään. Alkuun näytin siltä, että olen ollut ruoka-aikaan kotona ja pitänyt huolen siitä, että "syön nyt sitten kahden edestä". Julkisilla paikoilla olisin halunnut teipata selkääni lapun "olen raskaana, en yhden äkin näin radikaalisti lihonut". Kyllähän se raskausmaha alkoi sitten pikkuhiljaa siltä itseltään näyttää mutta ainakin noin viikolle 17 sitä sai odotella. Ja sitten se pamahtikin pystyyn ihan kerralla! Saisi nyt hieman hidastuakkin tuo kasvu jos multa kysytään (kun vaan vauvalla on silti kaikki hyvin ja tilaa olla), koska tätä tahtia pyörin loppuajan raskaudesta kävelyn sijaan. 

HASSU KÄVELYTYYLI
Oletus: Hassu, ankkamainen kävelytyyli tulee sitten mahdollisesti loppuraskaudesta ja se johtuu kasvavasta ja painavasta mahasta.
Todellisuus: Pian siirrytään viimeiselle kolmanneksella, mutta loppuraskaudesta ei vielä ole kuitenkaan kysymys - ja olen vaappunut ankan lailla jo viimeisen kuukauden... Eikä syynä todellakaan ole mahan kasvu vaan kaikenlaiset kivut koko lantion ja selän alueella! Maha ei vielä paina tai tee koollaan kävelystä hankalaa mutta ne kivut. Välillä täytyy laahustaa ja välillä vaappua puolelta toiselle jos haluaa edetä. Tavallinen reipas kävely - ei puhettakaan! Sattuu niin maan perk... Niin, että mitenkäs siellä LOPPUraskaudessa sitten. Odotukset korkealla!

Voisin jatkaa tätät listaa loputtomiin: ruokahimot, ruokaällötykset, jalkojen satunnainen turvotus, mielialan vaihtelut... Mutta jätetään ne kuitenkin nyt läpikäymättä tai ehkä voin kertoa niistä sitten toisessa postauksessa, jottei tästä tulisi liian pitkä! Niin ja haluan kuitenkin muistuttaa, että kaikista näistä ikävistä oireista ja sekä kropalleni että mielelleni rankasta raskaudesta huolimatta kannan tätä pientä aarretta sisälläni maailman onnellisimpana ja kiitollisimpana tulevana äitinä. ❤ En silti voi väittää, ettenkö odottaisi heinäkuuta kuin kuuta nousevaa... Kroppani on aika, noh.. DONE!
 

Kivaa alkavaa viikonloppua kaikille!
Enni 

comments powered by Disqus