remontti

Repimisen tuskaa raksalla

Tässä pari päivää taaksepäin juttelin Marian kanssa ja vähän voivottelin, kun raksalta ei ole ollut paljon kirjoiteltavaa viime aikoina. Kyllähän siellä paljon on taas tapahtunut, mutta en ole kerennyt oikein kuvaamaan. Lisäksi kuvat ja niiden laatu on mulle aika big deal, eli iha minkälaisia tahansa kuvia en blogiin julkaistavaksi kelpuuta... Siinä Marian kanssa jutellessani sanoin myös, että raksakuulumiset pyörii oikeastaan vaan kauhean tuskaisen tapetin repimisen ympärillä, eikä siitä oikein saa jutun juurta postaukseksi asti. Sitten alettiin miettiä että miksi ei? Eli nyt saatte tosiaan raksakuulumisia tuskaisen tapetin poiston näkökulmasta - ja ehkä vähän muutenkin! 

Lähdetään nyt siis vaikka ihan siitä, että mehän asutaan tällä hetkellä väliaikaisesti mun vanhempien luona. Meidän entinen asunto piti olla tyhjä uudelle asukkaalle 1.4 ja siitä lähtien ollaan majailtu nyt kohta noin parin viikon verran täällä. Kaikki kyselee jatkuvasti milloin päästään muuttamaan omaan kotiin, mutta se riippuu niin monesta tekijästä, etten osaa sanoa kenellekään mitään varmaa päivämäärää. Tavoite ja toive olisi kuitenkin päästä muuttamaan omaan kotiin toukokuun aikana. :)

Tällä hetkellä raksalla on menossa seinien maalaus. Keittiökin on jo saapunut mutta sitä aletaan kokoamaan sitten kun keskeneräiset hommat ollaan saatu paremmalle mallille. Ja yksi pahasti keskeneräinen homma on ne perhanan tapetit. Ne kirotut tapetit! Tämä tulee sydämestä: NE HITON TAPETIT. Anteeksi kielenkäyttöni mutta näin asia vaan on. Kun Mikon vanhemmat päättivät tapetoida makuuhuoneet kolmisen vuotta sitten uudelleen ja uudet tapetit laitettiin vanhojen päälle, mietin, että voi sitä raukkaa kuka nuo joskus joutuu pois repimään. On siinä sitten homma! Eipä silloin käynyt pienessä mielessäkään, että olisin itse niitä hikihatussa repimässä. On nimittäin muuten tiukassa! Tuntuu että vanhat alimmat tapetit ovat uusien alla oikein liimautuneet seinään sillä periaatteella että irti on sitten turha yrittää repiä. Ollaan kokeiltu vaikka ja mitä kikkakolmosia mutta eipä olla paljon viisaammiksi tultu. Nyt ollaan saatu tapetit irti jo suurimmilta osin mutta aikaa ja apukäsiä se on vienyt - paljon enemmän kuin missään vaiheessa olisin voinut kuvitella! Aikataulua tapettihommalle luo vielä se, että meille on tulossa ulkopuolinen tapetoija ja vanhat olisi saatava uusien tieltä pois, jotta tapetoija pääsee hommiin. 

Yllä oleva kuva on tulevasta lastenhuoneesta. Eihän tuo tapetti nyt mikään erityisen ruma ole, mutta ei se ihan pienen lapsen huoneeseen mielestäni sovi ja niinpä sekin on saanut lähteä pois uuden tieltä. 

Pääasia ja -tavoite on nyt, että saadaan koti asumiskuntoon. Kaikki ei siis todellakaan tule olemaan täysin valmista kun päästään muuttamaan, mutta pääasia, että yleiset tilat ja ne tilat mitä muutenkin eniten käytetään, ovat asumiskunnossa. Ihan jo tän mun raskauden takia olisi hyvä, että päästäisiin mahdollisimman nopeasti uuteen kotiin. Koskaan kun ei tiedä, milloin mun vointi vaikka muuttuu niin huonoksi, ettei musta ole enää edes purkamaan tavaroita uusille paikoilleen. Onneksi meillä on omasta takaa remppa-apua meidän molempien vanhemmista. Eiköhän me saada tää urakka kunnialla loppuun riittävän ajoissa! :)

Huh, olen puhunut. Aina ei kaikki siis mene kuin strömsössä, mutta onneksi asioilla on tapana järjestyä. Rentoa keskiviikkoiltaa teille ❤

toivotteleepi jälleen saikkulainen Enni 

comments powered by Disqus