harrastukset

Odotus

Kauden loppumisesta on kulunut melkein kaksi kuukautta ja vahva merkki sille, että lentopalloilija on ollut tarpeeksi kauan poissa pallon parista ovat lakatut kynnet. Vihdoin kynnet ovat lopettaneet lohkeilemisen ja ovat tarpeeksi pitkät ja vahvat, jotta ne voi lakata menettämättä täydellisesti hermojaan. 

Lisämerkkejä treenien puutteesta ovat netflixin, ruudun ja viaplayn tyhjiin kuluttaminen, virkkauksesta innostuminen sekä koulutehtävistä oikeasti kiinnostuminen, mikä minun tapauksessa voidaan laskea jo ihmeeksi. Myös lentopallon katseleminen instagramvideoilta ja lentopallomeemien hauskuuden moninkertaistuminen ovat selviä merkkejä vieroitusoireista. Onneksi pian on helpotusta luvassa. 

Kuva netistä, omat taidot komiikan piirtämisessä eivät riitä tälläisen mestariteoksen luomiseen.

Odottaminen on kärsimättömälle kamalaa. Epävarmuus seuraavasta kaudesta ja joukkueesta on saanut taas kyseenalaistamaan oman intohimon pelikentille. Käytänkö taas kaiken vapaa-ajan melkein vuoden ajan kehon rääkkäämiseen, jotta pelissä pystyy antamaan parhaansa viikonlopusta toiseen? No totta ihmeessä käytän! Niin paljon tekee mieli pelaamaan, että vasta syyskuussa alkava kausi kuulostaa aivan liian kaukaiselta. Mielellään tässä alottaisi jo treenaamisen ja mahdollisesti uusiin joukkuekavereihin tutustumisen. 

Vaikka monta epävarmaa asiaa on jo Joensuun lentopallokeväässä selvitetty, saa omaa kohtaloaan vielä pohtia ainakin jokusen päivän. Odotusta odotuksen päälle. Muuttuisikohan tilanne jo viikon sisällä? 

Ainakin se on huomattu, että loputon odottaminen ei ole minua varten.