raskaus

1. seulontaultraäänen tulokset

Maanantaina oli ensimmäinen seulontaultra. En ollut tuolloin aamulla vielä yhtään jännittynyt mutta ajankohdan lähestyessä huomasin jännityksen kumpuavan pintaan.
Huoli ja toivo samaan aikaan siitä, että toivottavasti kaikki on kunnossa meidän pötköllä.

Ultraääni oli tutussa paikassa naistenklinikalla klo 13.15.
Pääsimme hieman etuajassa sisään ja hyvin piakkoin olin jälleen makuuasennossa. Ensimmäistä kertaa sain pitää housut jalassa sillä tämä ultra tehtiin vatsan päältä.

Sieltä Pötkö pulpahti saman tien esiin. Hän näytti siltä, että vietti juuri päiväunia peukalo suussa. Olin siinä kohtaa jo aivan myyty.

Heti kävi selväksi, että vain yksi rakkaus pakkaus siellä veteli hirsiä. Pötkön asento ei ollut ideaali niskaturvotuksen mittaamiseen niin ensi katseltiin muita juttuja.
Kaksi kättä, kahdet silmät, selkäranka, virtsarakko, jalkapohjat, aivot, napanuoran ja istukan kohta. Myös nielemisefekti nähtiin kesken kaiken ja Pötkön pää-perämitaksi tuli 7,1cm.

Olin ollut siinä luulossa, että tässä kohtaa nähdään ultrassa sellainen paikallaan oleva peruna, josta katsotaan erilaisia asioita. Olin aivan hämmästynyt, kun näin miten Pötkö liikkui siellä menemään. Vähän tökittiin, niin hän vaikutti yhtä äkäiseltä kuin äitinsä kesken päiväunilta herättämisen ja vaihteli kylkeä siinä toivossa, että annetaan toisen kölliä rauhassa.

Antti katseli myös silmät tarkkana näyttöä ja hämmästeli minuakin enemmän, että mitä kaikkea Pötköstä pystyi jo näkemään. Tämä oli varmasti hänelle iso juttu. Tapahtuma mikä ihan uudella tavalla realisoi sen, että meille on tulossa vauva. Siitä varhaisultrasta, kun ei nähty vilkkuvaa sydäntä ja pientä vauvan omaista länttiä lukuun ottamatta oikein mitään muuta.

Sitten kuultiin sydänäänet.

Kun kaiuttimista alkoi kuulua ”putum-putum-putum-putum-putum” olin aivan häkeltynyt.
Meidän vauva!
Meidän kauan odotetun vauvan sydän. Sydän josta tulee vielä lempeä, ystävällinen, rehellinen ja itselleen uskollinen. Ihan paras ääni koskaan.

Sydän hakkasi 160 x minuutissa. Siinä on kohtuullisen hyvä aerobinen suoritus koko ajan pikkuisella käynnissä. Olisimpa saanut sen äänen nauhalle. Vaikka se ei rauhallinen ollut niin se toi tälle äidille (ja varmasti myös iskälle) mielenrauhan.

Hoitaja hölskytti kohtua ja minä nakkelin lantiota sängyllä ylös alas jokuseen kertaan, että saatiin Pötkö toivottuun asentoon niskaturvotusmittauksen puitteissa.

Hieman se vaati hommia mutta vihdoinkin saatiin hänet toivottuun selinmakuuasentoon. Niskaturvotuksen tulos kahdesta mittauksesta oli 1.1mm. Eli täysin normaali minkä hoitaja sanoi silmämääräisesti nähneen heti ultran alussa.

Eilen tipahti postiluukusta myös tulokset mahdollisesta Downin syndroomasta. Kävin noin kuukausi takaperin verikokeessa, joiden tuloksia verrattiin nyt tämän ultraäänen löytöihin.

Kaikki hyvin. Ei syytä jatkotoimenpiteille.

Voiko nyt huokaista helpotuksesta?
Voiko sanoa, että ollaan jo voiton puolella näiden uutisten jälkeen?


Keskenmenon riski on vähentynyt jo merkittävästi ja ultran tuomat tulokset antoivat ainakin minulle sen rauhan, että tämä menee vielä maaliin asti. Haluan uskoa, ettei meidän läpikäydylle kivikkoiselle tielle voi tulla enää tämän asian puolesta kuoppia vastaan. Ne kuopat on tallottu läpi jo silloin tätä vauvaa tehdessä.

Mainitsin viimeksi, kuinka iltaisin olen kärsinyt todella heikosta ja vilunväreisesti olosta. Krapulan ja kuumeen yhdistelmästä.
On todella jännä huomata miten oikeassa nuo raskaussovellukset ovat. Siellä juuri sanottiin, että olotilat alkavat helpottaa kun 1/3 on ohitse.
No tällä viikolla sitä kurjaa oloa ei ole enää tullut iltaisin ja sen lisäksi unet ovat taas maistuneet. Aiemmin unet kestivät 4-5h ja sitten ne vain tyssäsivät kuin seinään mutta tämä viikko on toistaiseksi menty jo kympiltä maaten ja pötkötty aamuseiskaan asti.

Nyt vaan nautin paksuna olosta. Fiilis on ihan super hyvä. Tätäkin tekstiä lopetellessa kello on vasta 7.58 ja olen pirteä kuin peipponen.
Kohta suunta salille jalkajumpalle. Eilen kävin tankoilemassa ja sielläkin sain kokea jälleen onnistumisia.
On niin siistiä, kun voi hyvin, on pysynyt terveenä ja toimintakykyisenä. <3

IHANAA VIIKON JATKOA SINULLE!

-Jenni-

comments powered by Disqus