lifestyle

Avatut ja suljetut elämän ovet

Lähes päivittäin saan hyvät naurut, kun facebook julkaisee erilaisia muistoja vuosien takaa. Tällä viikolla kännisten nuoruuden seikkailujen mukaan mahtui myös viisas lausahdus vuodelta 2010.
Ja ihan omasta suusta tulleena.

"Elämä on liian lyhyt hukattavaksi. Rakasta heitä, jotka kohtelevat sinua hyvin. Unohda heidät, jotka eivät tee niin.
Usko, että kaikella on tarkoitus.
Jos saat toisen mahdollisuuden, tartu siihen molemmin käsin. Jos se muuttaa elämäsi, anna sen tapahtua!
Kukaan ei ole sanonut, että elämä olisi helppoa!"

Jäin pohtimaan tuosta erityisesti mahdollisuuksia ja niihin tarttumista.

Joka päivä teen lukuisia erilaisia valintoja, eli avaan ja suljen ovia. Toisista mennään sisään ja toisia ovia ei edes vaivauduta katsomaan.
Niitä ovia on päivittäin naaman edessä rivissä yllin kyllin. Tarkoitan siis erilaisia valintoja, jotka tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia. Jos niistä vain uskaltaa mennä sisälle.

Mitä syön tänään?
Treenipäivä vai lepopäivä?
Suklaa vai karkki?
Torkku vai herätys?
Housut vai hame?
Työpäivä vai etäpäivä?
Koti-ilta vai baariin?

Kuinka monta erilaista, isoa ja pientä ovea mahtuu tähänkin 8 vuoteen mitä tämän muiston ja nykyajan välissä on ollut?

Biljoonia.

Ja jokaisella oven aukaisulla on aina jonkin sortin seuraamus. Positiivinen tai negatiivinen. Jokainen kynnys minkä yli on päättänyt kulkea tuo oman vaikutuksen elämään. Joko vain siihen meneillä olevaan päivään tai pidemmälle tulevaisuuteen. Myös niitä samoja ovia tulee päivittäin aukaistua ja niistä määräytyy eri arjen rutiinit ja tavat.

Jos mennään ajassa taaksepäin, niin ensimmäisenä tuli mieleen omat mies valinnat. Kuinka monta erilaista miestä kahdeksaan vuoteen mahtui. Jokainen heistä oli erilainen ovi. Osasta kävin piipahtamassa vain tuulikaapissa ja yhden oven sisään päätin jäädä pysyvästi.

Kun tapasin Antin ensimmäistä kertaa (hyvin kännissä ravintola Namussa) niin olin seuraavalle päivällä sopinut treffit yhden poliisin kanssa.

Millainen elämäni olisi nyt, jos sen poliisin ovi olisikin sulkeutunut perässäni pysyvästi?

Mitä tekisin nyt työkseni?
En välttämättä olisi hyvinvointi alalla, sillä Antin kautta sai kipinän siihen…

Mitä harrastaisin?
En välttämättä salia, sillä sekin todellinen kipinä tuli Antin kautta. Kävisinkö edelleen vain silloin tällöin epäsäännöllisen säännöllisesti bodypump ryhmäliikunta tunneilla?

Entä jos olisinkin valinnut sen toisen kaverin, kuka oli pidemmän aikaan jo vikitellyt treffeille?

En tuolloin noteerannut näitä treffi pyyntöjä sillä ne tulivat aina kännisten iltojen päätteeksi eikä koskaan selvin päin.
Kun hän viimein kysyi saman asian selvällä päällä, olin jo tehnyt päätöksen olla menemättä hänen ovensuustaan yhtään sen pidemmälle ja sen sijaan sulkea Antin oven perässäni kiinni tositarkoituksella ja katsoa millainen mesta on kyseessä.

Ei yhtään pöllömpi. Siellä olen vieläkin.

Tein valinnan kouluttautua uudelleen. Jonka myötä pääsin tekemään työtä, jota halusin. Sain mahdollisuuden edetä urallani. Ja tartuin siihen. Se valinta on opettanut minua monella eri tapaa. Niin ihmisenä kuin työntekijänä.

Olen omien valintojen perusteella muuttunut sinkusta tyttöystäväksi ja sittemmin vaimoksi. Ja kohta äidiksi. Valitsen kakkavaipat ja unettomat yöt uran sijaan. Ja se päätös vaikuttaa aivan kaikkeen. Kaikki tulee muuttumaan jotenkin. Vanhojen ovien tilalle tulee täysin uudet ovet mistä kulkea läpi päivittäin, sillä kaikki rutiinit uusiutuvat vauvan mukana.

Olen erilaisten valintojen perusteella tutustunut niin moniin uusiin ihmisiin. Jotkut heistä ovat jääneet elämään pysyvästi. Osan kohdalla se raollaan ollut ovi ei houkutellutkaan eteistä pidemmälle. Mutta heillä kaikilla oli joku merkitys. Heidän mukanaan aukesi uusia ovia joita ei olisi tullut muutoin vastaan ollenkaan.

Jotkut ovet ovat kieltämättä näyttäneet vähän rähjäisiltä ja sketsiltä astua sisään mutta sisäpuolelta on avautunut ihan mielettömät näkymät.
Olen hyvin kiitollinen siitä, että omaan uusia ja erilaisia asioita kohtaan avoimen mielen.
Olisi monta huippua juttuja jäänyt kokematta, jos en olisi uskaltanut avata näitä ovia tai edes kurkata niiden sisäpuolelle. Rajoittunut mieli rajoittaa myös elämästä paljon pois. Rajoittaa niitä ovia joista voisi kulkea. Sitä kautta ties mistä mahtavista seikkailuista jääkään paitsi.

Kuva Pixabaysta.

Jokainen ovi merkitsee jotakin. Tuntuu ihan hullulle se, että oikeasti ne päivittäiset ja viikoittaiset valinnat aikaansaavat elämän. Sen mille oma elämä näyttää ja tuntuu.
Jos ei ole tyytyväinen siihen mitä oma elämä päivästä toiseen on, niin silloin tulee avata se viereinen ovi eikä aina mennä samasta ovesta sisään odottaen erilaista paikkaa.

Olen hyvin kiitollinen siitä, että olen uskaltanut kävellä eteeni auenneista ovista läpi. Ymmärtänyt tarttua niiden sisällä olleisiin mahdollisuuksiin kaksin käsin ja avoimin mielin. Se on tuonut minulle kaiken sen mitä elämässäni nyt on.

Sen että, olen onnellinen.

Oletko sinä astunut oikeista ovista sisään?

Siitä hyvää pohdintaan tälle aurinkoiselle keskiviikolle. Kuullaan taas!

-Jenni-


Ps. Enää 16 päivää äitiyslomaan!!