perhe

Ei se positiivisin päivitys

Istun bussissa ja pidätän kyyneliä. Oon niin loppu. Tuntuu ettei mun päässä ole tällä hetkellä yhtään ilon hippusia jäljellä. Pelkkää väsymystä, haurautta ja itkua.

Yhden käden sormissa on laskettavissa ne tunnit joita viimeiseen kolmeen yöhön on nukuttu hyvin. Päivisin en edelleenkään ehdi nukkua. Siihen ei suoda tarpeeksi aikaa.

Karulta se kuulostaa mutta näinä hetkinä mä vihaan tätä vauva hommaa. Mua itkettää ja surettaa mielessä pyörivät katuvat ajatukset, että tuo kauan odotettu, vuoden verran työstetty lapsi tuntuu tämän järkyttävän väsymyksen keskellä vain virheeltä.

Tiedän, että kun vain saisin nukkua niin se kreisin hullu rakkaus nostaisi taas päätään. Mutta just nyt mua vain itkettää, vituttaa ja suututtaa.

Miksi meidän vauva on niin hankala?

Väsyneenä teen virheitä. Oon löytänyt itseni ties kuinka monta kertaa huutamasta tuolle lapselle. Eihän se auta. Pahentaa vain. Tiuskin ja mökötän Oliverille siitä, kuinka hän pilasi taas mun yön. Ihan kuin hän siitä jotain ymmärtäsisi. Vaikka hänen soisi saada osakseen vain rakkautta, lämpöä ja halauksia. 
Kyllä hän niitäkin saa mutta just nyt tunnen vain, että sydämessä on hyvin katkeroitunut fiilis.

Miksi toi lapsi ei vaan voi jumalauta nukkua taukoamatta?
Tai herätä seitsemän kerran sijasta vain syömään sen pari kertaa yössä?
Mitä se oikein haluaa?
Mikä sillä oikein on?

Ja mikäli Oliver ei pidä mua hereillä niin nää v*tun hormonit pitää. Kuinkahan monesti on koko muu perhe nukkunut autuaan hiljaa ja minä se vaan valvon. Ei tule uni vaikka nukuttaa ihan älyttömästi ja lopulta valvon monta tuntia. Pyörin sängyssä silmät kiinni tiedostaen koko ajan mitä ympärillä tapahtuu.
Koitin laskea lampaita jotka hyppii aidan yli. Ne päätyivät siinä ketutuksessa hyppimään pian silppuriin, niin että suolenpätkät lensivät sinne ja tänne.

Ja kun ne hormonit vihdoin antaisivat mun nukahtaa niin tiedostan jo sen, että pian Oliver herää ja siitä ei yö paremmaksi ainakaan muutu. Oravanpyörä on valmis.

Voisko ne hormonit saada jollain apteekin taikanappulalla musta helvettiin?

Ja sit mulla menee totaalisen hermo näihin saakelin ”suosituksiin” kaiken maailman asioiden suhteen. Sillon kun mä olin vauva oli ohjenuora simppeli: syötä, leikitä, nukuta ja pidä elossa.
Nykyisten vauvoihin liittyvien suositusten perusteella oon pilannut tuon lapsen jo hiton monta kertaa.

Välillä ihan huvittaa, että kuinka monta kertaa yhden lapsen voikaan pilata?

Muun muassa tänään laitoin hänet sitterissä katsomaan piirrettyjä aamulla. Mä en vain jaksanut olla hänelle läsnä. Mua ei suoraan sanottuna edes kiinnostanut. Olin vihainen hänelle siitä, että hän ei anna mun nukkua.

Ja jos mä kerran kovaa vauhtia pilaan Oliverin, niin kyllä hän vasta vuoroisesti pilaa myös mut. En mä ole reipas ja positiivinen itseni tällaisinä hetkinä. Ajattelen mielessä tosi rumia ja ilkeitä ajatuksia joista kannan pahaa mieltä. Enkä mä ole sellainen normaalisti.

Ja kaikki vain siksi, koska olen niin perkeleen väsynyt. 

Unettomuus on myös tiedettävästi paha kidutuskeino ja siltä se todella tuntuu.

Tämän shaissen lisäksi mua surettaa tosi paljon se, että yksi äitikaveri johon olen saanut tutustua, sillain syvästi, niin muuttaa Suomesta pois. Hän asui meistä 8min kävelymatkan päässä. Monesti mentiin puolin ja toisin kylään seuraksi toiselle ihan vaan pieruverkkareissa. Purettiin arjen ilot ja murheet ja vauvat möhisi matolla yhdessä. Hänestä tuli mulle tosi tärkeä lyhyessä ajassa. Ja nyt hän muuttaa pois. Niin perseestä!

Tämä oli karun rehellinen tilanne siitä mitä on mielessä juuri nyt.

Ja kyllä, mä vellon siellä paskassa. Se on kai ajoittain ihan oikeutettua ja inhimillistä. Mun on pakko purkaa nää fiilikset ulos. Ehkä joku toinenkin äippä osaa tähän samaistua.

Ensi yönä taas toiveissa parempi yö sekä uni ja huomenna toivottavasti tulee se pähkähullu rakkaus taas esille.

T. Äiti on "vähän" väsynyt

**Good to know - tämä postaus on kirjoitettu eri ajankohtana kuin julkaistu ja, että kirjoituksen jälkeen jokusta tuntia myöhemmin, kiitos mammakavereiden olotila parani huomattavasti.

Kuva Pixabaysta.