lifestyle

Elämän vaakakuppi

Oon seurannannut Netflixistä Gilmoren tyttöjä. Kyseinen sarja kertoo äidistä ja tyttärestä jotka asuvat hyvin pienessä kaupungissa. Heidän elämässä tapahtuu yhtenään vaikka ja mitä mutta aina he pitävät yhtä. Ovat toistensa parhaat kaverit.

Nyt viimeisin käänne oli se, että heille tuli ihan älytön riita ja he ovat pitäneet toisilleen mykkäkoulua varmaan kolmen jakson verran. Tytär puhui ystävälleen kuinka riita tuntuu hänestä pahalta koska hän ei ole koskaan ollut äitinsä kanssa niin kauaa riidoissa. Hänen ystävä vastasi siihen näin... 

"Tämä katkos on vain luonnon tapa päästä tasapainoon. Olette olleet riitelemättä liian monta vuotta. Siksi tämä suuri riita."

Tämä sai mut ajattelemaan elämää sen kaikkine tapahtumineen. Näinhän se tosiaan menee. Elämällä on tapana aina löytää tasapaino kahden toisilleen vastakkaisen asian suhteen. Se kuuluisa Jin ja Jang.

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Sitähän se sananlaskukin sanoo...

Elämässä tasapainottelu näkyy kaikkialla. Jokaisella asialla on kääntöpuolensa mikä tasaa tilannetta ettei vaakakuppi ei menisi täysin nurin kummallekaan puolelle. 

Kuva Pixabaysta.

Näin esimerkiksi:

Kun arkipäivät ovat hektisiä ja täynnä toimintaa sitä haluaa viikonloppuisin tasata kiireen tuntua olemalla tekemättä mitään.

Kun aurinko paistaa monta päivää kirkkaasti on jo odottevavissa yksi sateinen ja harmaa päivä niiden välissä.

Silloin kun elämä on hymyillyt yhtäjaksoisesti pitkään tulee väkisinkin jossain kohtaa jotain lokaa niskaan. Ja kun tuntuu, että kaikki menee päin helvettiä tapahtuukin jotain positiivista.

Töissä painetaan monta kuukautta hommia, jotta voidaan ottaa chillisti ainakin yksi kuukausi vuodesta.

Parisuhteessa useimmiten toinen on se temperamenttinen ja spontaani kun toinen taas rauhallinen ja harkitseva. Tai vastaavasti muulla tavoin pariskunnan luonteet ovat erilaisia keskenään.

Arkisin syödään rutiinilla siististi ja viikonloppuna löysätään siimaa ja nautitaan maistuvia illallisia.

Kun stressiä puskee ovista ja ikkunoista, työtehtävät kasaantuvat ja deadlinet lähenevät tarkoittaa se, että dealinen jälkeen tilanne rauhoittuu ja saa taas hengähtää.

Ruoan maustamiseen tarvitaan sopivassa harmoniassa keskenään mausteita. Vain siten lopputuloksesta ei tule liian suolainen tai valkosipulissa uitettu. Jokainen aines kantaa oman kortensa kekoon ja tuloksena on täydellinen suussa sulava nautinto.

Kuva Pixabaysta.

Tasapaino näyttäytyy kaikkialla elämässä ja omassa tekemisissä.

On siis täysin luonnollista, että tulee aikoja kun aurinko paistaa ja tanssitaan ruusujen päällä sekä aikoja kun taivaalta sataa niskaan kiviä ja tulee vastaan syviä monttuja. Niiltä ei voi välttyä vaan niitä hetkiä kuuluu vaalia. Niistä hetkistä oppii ja niistä hetkistä kasvaa.

Itse olen kovalla työllä ja uurastuksella saanut elämässä lähes kaiken mitä olen halunnut ja tavoitellut. Ei ihmekään, että nyt tämä vauva-projekti koettelee. Se on ilmeisesti elämän tapa kertoa, että kaikkea ei voi saada heti taikka liian helpolla vaikka kuinka kovasti haluaisikin ja tekisi paljon töitä niiden eteen.

Ja töissä painaa tällä hetkellä juuri ne deadlinet ja tehtävät päälle. Pitkiä päiviä ja sitä stressiä. Mutta ensi viikon jälkeen helpottaa ja se tieto auttaa jaksamaan vielä hetken aikaa. Sitten saa taas hengähtää.

Asioilla on tapana järjestyä. Kuinkahan monta kertaa sitä on itsekin stressannut ja pelännyt erilaisia asioita niin paljon että meinaa tukkakin lähteä päästä. Kuitenkin ne asiat ovat aina järjestyneet jokseenkin suotuisasti.

Kaikella, siis ihan kaikella on oma jin ja jang. Se oma harmoniansa. Niin omassa elämässä kuin sen elämän ulkopuolella. Mikään tapahtuma eikä ajanjakso kestä ikuisesti. Elämän "vaakakuppi" on aina läsnä.

Kun seuraavan kerran huomaat elämän hymyilevän sinulle niin hymyile sille takaisin oikein antaumuksella. Ikuista ne hetket mieleesi. Ja kun se painaa hartioilla niin omaksu se ja ota siitä opiksi. <3

Näillä ajatuksilla kohti alkavaa viikonloppua.

Kuinka tämä elämän vaakakuppi näkyy sun elämässä?

-Jenni-

comments powered by Disqus