lapsettomuushoidot

Hormonihuuruissa

Pakko päästä avautumaan.

Tässä on pupellettu nassuun ja tökätty piikillä suoraan hipiään yhtä jos toista naishormonia lapsettomuushoitojen takia. Se mitä nämä hormonihoidot tekee mun kropalle ja mielelle on ihan helkkarin syvältä. 

Kävi kyllä Anttia sääliksi kun yhden hormonikuurin aikana vedin herneen nenään mitä typerimmistä asioista. Olin kunnon v*ttupää lehmä. Sellainen mäkättävä ämmä jota en ole normaalisti. En tajunnut itsekään mikä mua niin nyppi mutta nyppi kuitenkin. Kokoajan vaan kirjaimellisesti v*tutti. Mitä pienemmätkin asiat. Antti oli tietysti se kenen niskaan sen kaiken paskoin ulos.

Mä itken tosi harvoin. Ajoittain pidin itseäni jopa tyystin tunnevammaisena kun en itke lähes mistään enkä koskaan. No tämän päätään aukovan lehmän toinen mielentila oli sitten itkupilli. Mikä ihana kombo. Nyt on nekin vuosien itkut kuitattu. Ilman mitään hyvää syytä mua vaan itketti. Useimmiten sen jälkeen kun ensin oli v*tuttanut. Antti kysyi mikä mulla on ja oli aina vaan todettava etten tiedä. Joku tuntematon asia vaan ahdisti ja suretti.

Se tunne kun et hallitse omia tunnetiloja yhtään on tosi hämmentävää. En halunnut tuntea niin mutta tunsin kuitenkin. On varmaan "tosi" kiva Antin seurata vierestä tätä sekoilua. Miten vaimo muuttuu hoidosta riippuen aina erilaiseksi kun itse pysyy täysin samana. Kuka pölli sen Jennin jonka hän vei vihille ja toi tilalle tuon sekoilevan itkupillin?

Toinen hormonihoito vei multa sitten yöunet mukanaan. Kuuri kesti 10 päivää ja oli muuten ihan helkkarin hienoa valvoa lähes joka yö sen aikana ja vielä kuurin loputtua. En nukkunut kunnolla lähes kahteen viikkoon. Mua väsytti ihan sairaasti iltaisin mutta kun menin nukkumaan niin yö meni lähinnä vain pitäen silmiä kiinni. Ilman unta. Joka ilta sama juttu. Kirkas valo kirveli silmiä, sydän tykytti tuhatta ja sataa ja olotila vastasi pahaa krapulaa x 10. 

Kuurin loppusuoralla oli sellainen fiilis, että tuun kohta hulluksi. Mun kroppa oli ihan hajalla päätä myöden. Mä en tuntenut itseäni enää edes ihmiseksi. Mun teki mieli vaan itkeä ja itkeä. Olin ihan totaalisen loppu sen kahden viikon jälkeen. Sain siihen kyllä reseptillä unilääkettä mutta ei nekään auttanut. Unettomuus on ihan kamalaa. Kyseistä hormonikuuria en halua joutua syömään enää koskaan.

Nyt viimeisin sivuvaikutus käynnissä olevalla hormonihoidolla on ihan jäätävät kuumat aallot. Ensin on kylmä ja yhtäkkiä, ihan puskista tuntuu, että kropan lämpötia nousee joku 10 astetta ja tukehdun siihen lämpöön. Tätäkö se on sitte vaihdevuosina? En normaalisti hikoile muulloin kun treenatessa eikä se hiki silloikaan haise. Nyt mä haisen hielle kun olisin vetänyt kovemmankin treenin mutta se tapahtuu kun makaan sohvalla. Kainalot on kun niagarat. Ja paidoissa märät läntit kainaloiden kohdalla. How lovely is that? Voinko laittaa nämä yhtä ihanat ilmavaivat samaan piikkiin? Olo kuin ilmapallo. Siis hyvin sensuellin naisellinen fiilis kerta kaikkiaan. En malta odottaa mikä on seuraava käänne näissä hormonihuuruissa.

Ja kuinka paljon ne hormonit sitten vilisee kun se baby joskus pötköö masussa tai kun se on tullut ulos? Silloin ne hormonit vasta sekaisin onkin.

On tässä Antilla kestämistä ja ymmärtämistä. Milloin kyseessä on vaimon normaali reaktio ja milloin taas hormoneista johtuva "kohtaus". Hang in there! :D

Toivottavasti näistä ei jää pysyvää jälkeä ja joku päivä olen taas normaali itseni.

Kiitos, olen avautunut. Lisää hormoninappia naamaan ja salille lorottamaan tota ylitsevuotavaa hikeä. :D

Kivaa sunnuntaita!

-Jenni-

(kansikuva Pixabaysta)

comments powered by Disqus