lapsettomuus

Kolmas kerta toden sanoo?

Oletko huomannut, että silloin kun haluaa ja uneksii jostain asiasta todella paljon niin näet sitä ympärilläsi yhtenään?

Esimerkiksi jos haluaisit ostaa auton. Vaikka juuri tietyn Mersun mallin ja valkoisella värillä. Niin kohta puoleen juuri sitä mallia ja valkoisia Mersua on joka parkissa, liikennevaloissa ja nurkan takana tulossa.

Tai jos haluat kovasti laihtua. Huomaat lukevasi yhtenään terveys lehtiä, googlaavasi treenivinkkejä sekä reseptejä. Näet ympärilläsi hoikkia ja hyväkuntoisia ihmisiä. Ja kappas liityit kuntosalille ja päädyit juoksumatolle.

Tai päätät haluta jotkut tietyt kengät jonka jälkeen niitä kenkiä kävelee vastaan päivä päivältä enemmän...

Hyvin usein kun haluaa jotain todella paljon niin alitajuntaisesti huomio kiinnittyy siihen asiaan normaalia enemmän. Aivan kuin huomaamatta ajautuu sitä asiaa kohti ja ympäröi itsensä kaikella siihen liittyvällä.

Meidän toiveena on lapsi. Oma perhe.

Mä en voi olla enää huomioimatta sitä halua. Sillä se näkyy kaikkialla. 

Kadulla vastaan kävelee pysty masuja jatkuvasti. Kaupassa kädet hipelöi vauvan vaatteita ja pyörittelen mielessä erilaisia nimiä. Bussissa täyttä kurkkua huutava vauva ei otakaan enää hermoihin. Mun lemppari tv-sarjoissa on joku koko ajan raskaana.

Facebook ja Instagram ilmoittavat melkein kerran viikkossa jonkun ystävän tai tuttavan odottavan perheen lisäystä. Sydämet, hymyilevät hymiöt ja onnittelut valtaavat mun feedin. Omista ikätovereista on suuri osa joko ollut raskaana, ovat parasta aikaa maha pystyssä tai juuri saaneet kuulla iloisia uutisia ultraäänessä.

Olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan mutta samalla kuitenkin mietin...

Milloin on mun vuoro olla raskaana?

Milloin on mä saan kertoa söpön kuvan kera, että me odotetaan?

Alitajuntaisesti ajaudun kokoajan syvemmin ja syvemmin raskaus-vauva-äitiys maailmaan. Olen vieraillut siskon luona viimeisen 5kk aikana enemmän kuin varmaan koko viime vuonna yhteensä. Katsomassa hänen kohta 6kk ikäistä maidolle tuoksuvaa sulonassua.

Kuva Pixabaysta.

Ensimmäiset kevyemmät horomonihoidot jotka toteutettiin tabletein epäonnistuivat. Persiilleen meni myös esimmäiset joulukuussa tehdyt pistoshoidot.

Olin merkinnyt kalenteriin päivän tammikuulta jolloin mun piti viimeistään tehdä raskaustesti. Se päivä läheni ja läheni. Aloin elättelemään toiveita, silittelin välillä masua ja käpistelin kaupassa pikku tossuja.

Oli enää kaksi päivää jäljellä testiin mutta sitten kuukautiset alkoivat.

Ne olivat ensimmäiset kunnon kuukautiset reilusti yli kahteen vuoteen. Vaikka niitä oli kaivattu niin tuossa tilanteessa niiden ilmestyminen oli suuri pettymys. Oikein kolahti ensimmäistä kertaa miten hirmuisen paljon oikeasti toivon sitä lasta.

Tämä oli kuitenkin siinä mielessä hyvä juttu, että ensimmäisella hoitojaksolla ei tullut edes kuukautisia.

Kolmas kerta toden sanoo?

Tammikuun lopusta helmikuun alkuun olen 20 päivän ajan piikittänyt itseeni suuremmalla annoksella hormonia. About kuusi visiittiä tehty Naistenklinikalle ja ravattu verikokeissa. Viimeisellä kerralla ultrassa näkyi yksi ok kokoinen johtorakkula. Sitten oli ovulaatiopiikin vuoro jonka jälkeen laitettiin peitto heilumaan ja nyt on vauva tehtailut on takana.

Siinä piinaavassa odotus tilanteessa ollaan jälleen. Raskaustestin päivä merkittynä kalenteriin. Samaan aikaan jännittää ja pelottaa.

Koittaako se testipäivä ollenkaan?

Mikäli koittaa niin mitä se testi sanoo? (ei nimittäin olisi ensimmäinen kerta että ei tule kuukautisia mutta ei myöskään raskautta)

Vai tyssääkö tämä taas kuukautisiin paria pävää ennen?

Sitä odotellessa jään nauttimaan hormonihoitojen ihanista sivuvaikutuksista. Kuumat aallot, haiseva hiki, tuuliviirin lailla lentelevät mielentilat, turvotus ja kaasu-ongelmat.

I feel such a lady!

Miten sulla menee?

-Jenni-

comments powered by Disqus