perhe

Kuka hänestä tuli?

Moikkis,

Meidän pikku herra on jo yli kaksi kuukautta vanha ja tuntuu, että niistä ensimmäisistä syntymäviikoista olisi jo ikuisuus.
Vaikka todellisuudessa niistä hetkistä ei ole aikaa vielä juurikaan. Päivät ovat vain niin pitkiä, että se tuntuu pidentävän koko ajantajua.
Hän on kahdessa kuukaudessa ottanut mittaa 10cm ja lähes 3kg. Ihan käsittämätöntä tuo kasvun tahti.

Kaikenlaista tapahtuu meidän vauva-arjessa päivittäin mistä haluaisin kirjoittaa, useimminkin mitä nyt mutta ei siihen lohkee aikaa.
Pissat ja puklut kuuluvat jokaiseen päivään. Ne lorahtaa vuoron perään päälle ja sitten niskapaskat helahtaa siihen kylkeen vielä.

On muuten ihan mieletöntä se kehityksen määrä mitä näkee päivittäin. Vauvat oppii oikeasti joka päivä uusia juttuja. Niiden aivoissa käy ihan jäätävä kuhina. Sen kuhinan voi melkein nähdä.

Hän pitää päätään jo todella pitkiä aikoja.

Uusi vaihe on täällä jälleen päällä. Pötkis on nyt hiffannut omat raajansa sekä moni refleksinomainen toiminto muuttuu tahdonalaiseksi mikä aiheuttaa suurta hämmennystä eli kitinää ja itkua. Myös nämä helteet aiheuttavat levottomuutta ja itkeskelyä.
Eilen oli niin kuuma, ettei Pötkis päivän jälkeen enää jaksanut riehua juurikaan vaan pötköili läpi illan.

Yleensä hän elää juuri päinvastoin. Pötköilee satunnaisin väliajoin helposti aamupäivän ja päivän aikana mutta, kun koittaa iltapäivä, siinä kello neljän aikoihin, niin seuraavat unet ovat usein vasta yöunet klo 22 / 23 eteenpäin. Siinä kohtaa voi vaan kuvitella miten väsynyt ja kiukkuinen toukka hän on.
Onneksi yöt on menneet hyvin. Tai mä luokittelen ne hyviksi öiksi, kun syöttöjä on keskimäärin se kaksi kertaa yössä. Eli kaikkea 2-4h väliltä ovat meidän unijaksot.

Mun imetysdementia on ihan järkyttävä. En muista mitään, en siis MITÄÄN ellen kirjota niitä ylös. Tästä syystä kännykkä piippaa yhtenään jostain asiasta mikä piti muistaa tehdä.
Syömiset sentään vielä muistan. Pissatauoille tartteis melkein kirjoittaa hälytys. Saatan olla menossa kuselle monta kertaa päivässä sinne kuitenkaan ihan heti päätymättä, koska Pötkis vaan aina harhauttaa ne ajatukset pois.

Hyvää treeniä lantionpohjalihaksille. Heh!

Lauantaina meillä oli juhlapäivä, kun vietimme Pötkön nimiäisiä.

Tästä eteenpäin hän on Oliver Santeri. Moni kysyi mistä nimi Oliver tuli, niin se taisi olla niinkin jännittävää kuin Arrow tv-sarjasta. Tykkään siitä nimestä paljon (eikä sen näyttelijän ulkonäössä mitään vikaa ole myöskään).

Meillä oli synnärille mentäessä kolme nimiä mielessä, joista yksi oli siis Oliver.
Heti syntymän jälkeen, kun vauva tuli rinnalle, oltiin Antin kanssa yhtä mieltä siitä, että niistä nimistä Oliver istuu hänelle kuin nakki hodariin. Eikä se muuksi siitä enää muuttunut.
Santeri on Antin toinen nimi ja ne sattuivat sointumaan kivasti yhteen.

Nimiäisiin kutsuttiin perhettä sekä kummit. Pienimutoiset kestit meillä kotona.
Ensin syötiin masut täyteen suolaista, aivan tajuttoman hyvää lohivoileipäkakkua sekä päärynä-leipäjuusto-Cashew pähkinä salaattia.

Tämän jälkeen kutsuttiin jengi koolle ja Antin kanssa kerroimme tarinan Oliverin nimen takana.

Kuinka ehdotin Antille varmaan 20 eri nimeä ja niistä vain ne 3 saivat häneltä peukkua ja jäivät täten odottamaan pikkuisen syntymistä.
Antti itse toi pöytään yhden nimen. Se oli Ukko-Pekka Antinpoika.

Ja yllätysten jysäys minä tyrmäsin sen.

Meidän suvun kastemekko. Ollut käytössä vuodesta -66 lähtien.

Nimi stoorin jälkeen kerroimme mistä syystä valitsimme Oliverin kummit. Tarinat näiden henkilöiden takana. Mitä he meille merkitsevät. Sen jälkeen julkistettiin nimi ja skoolattiin Oliverin kunniaksi skumpat.

Sitten olikin vuorossa kakkua, kahvia, kuvien ottamista ja perus seurustelua. Mustikka-valkosulkaa-lakritsi täytekakku pääsi yhteen, jos toiseenkin kuvaan. Olen aika ylpeä tuosta nimikoristeesta, tein sen omin kätösin.

Molemmat kakut tilasin ystävältäni. Itsehän olen leiponut viimeksi varmaan köksän tunnilla.

Nyt on poitsulla nimi ja parhaani mukaan koitan oppia sitä käyttämään.
Viimeiset kutakuinkin 1,5 vuotta hänen työnimi on ollut ”Pötkö”, niin se ei ihan heti poistu mielestä. Jos nyt edes ennen, kun poika on 18 vuotta.

Mitä treeneihin tulee, niin tässä on viikosta toiseen kävelty keskimäärin varmaan 30km/viikko. Tulee aika helpolla, kun lähes päivittäin lähtee ovesta vaunujen kanssa ulos parikin kertaa.
Paitsi nyt näillä helteillä ei pysty. Oliver paistuisi vaunuissa ja minä niitä eteenpäin lykkiessä. Riskinä on myös pikkuisella nestehukka. Näillä helteillä tissiä tyrkkään suuhun noin tunnin välein, että hän saa janojuomaa. Tuo lähemmäs 30 astetta tätä kuivaa ja kuumaa ilmaa on meille liikaa.

Näyttäisi olevan muillekin, kun keskustan terassit olivat aurinkoisista kohdista kerrankin täysin tyhjiä. Kaikki varjopaikat olivat sen sijaan täynnä. Tämä oli hellepäivän huomio kauppareissulla.

Treeni Jenni vs. Laitettu Jenni

Kolmisen kertaa viikossa olen päässyt jumppaamaan. Välillä treenit ovat sen perus tunnin settejä ja toisinaan lyhyitä 20min tehoisku kiertoharjotteluita. Riippuen sinappikoneen torkuista ja Antin kotona olosta.

Pääsin muuten pitkästä aikaa taas intervallien makuun ja julkaisin mun PT sivuilla pari erilaista tyyliä tehdä super tehokkaan hiit treenin spinupyörällä.
Käy tsekkaa sieltä se!

Eipä tässä varmaan kummempia tällä erää. 
Kipasen ulkoilun sijaan nyt ilmastoidulle salille.

Hyvin lämpöstä uutta viikkoa!

-Jenni-