henkilökuva

Kuka Jenni Mutka?

Moikka!

Ensimmäinen kirjoitus So-Up blogiyhteisössä ja oon ihan fiilareissa! Super innostavaa ja kivaa olla mukana tässä blogiyhteisössä.

Näin alkuun raotan hieman ovea mun maailmaan. Millainen daami täällä näitä postauksia rustaa. Pienen käsityksen saa infoboksista mutta harva ihminen mahtuu muutamaan virikkeeseen. Varsinkaan tällainen moottoriturpa joka ei osaa olla hiljaa. Siispä tässä hieman kattavampi stoori vastaamaan kysymykseen kuka on Jenni Mutka?

Oli maaliskuu vuonna 1985 kun tupsahdin tänne. Lunta satoi (todennäköisesti) vaakasuoraan ja kaikki otti pimeys päähän...okei ei ehkä ihan noin laajalti. Oon kohta 32-vuotta täyttävä vaimoke Helsingistä. Mut on varustettu isolla tempperamentilla, jämäkällä päättäväisyydellä, positiivisella asenteella, suorapuheisuudella ja pohjattomalla vatsalla. Mua inspiroi positiiviset, motivoituneet ja aidot ihmiset. Punaista näen valehtelijoista, teennäisyydestä ja valittajista. Onnelliseksi mut saa ne arjen pienet asiat. 

Astelin viime elokuussa alttarille jonka päässä odotti nykyinen aviomieheni Antti. Yhteistä taivalta on kohta viisi vuotta takana. Liikunta on meille molemmille tärkeetä ja Antin kautta mun innostus liikuntaa kohtaa varmaan triplaantui. Puntti ja pusut kuuluvat päivittäiseen elämään. Vastapainoksi raudan nostelulle harrastelen satunnaisemmin myös juoksua ja joogaa. Urheilun lisäksi me molemmat tykätään syömisestä. Siksi me liikutaan paljon, että voidaan syödä paljon. :D Terveelliset elämäntavat ovat sellaista perus settiä meidän arjessa. Lisäksi sydäntä lähellä on matkustelu. Suomesta on päästävä kauemmas pois vähintään kerran vuodessa, mielellään kaksi. Muutoin sit ollaankin aikamoisia kotihiiriä. 

Mitä urheilusuorituksiin tulee niin kävin tepastelemassa fitness kisalavoilla reilu vuosi takaperin (syksy 2015). Lajina oli bikini fitness. Yllätykseksi tämä untuvikko nappasi Jyväskylän NFE-karsinnoista 3. sijan. Tämän jälkeen matka jatkui Lahden SM-kisoihin missä pääsin kymmenen parhaimman joukkoon sijoittuen kahdeksanneksi. Ja kiitti se riitti. :)

Työskentelen Hyvinvointi-ja liikuntakeskus Fressillä Helsingin Kampissa. Toimin siellä personal trainerina. Ohjaan, autan, motivoin ja pyrin innostamaan ihmisiä kuntoilun ihanaan maailmaan ja terveellisten elämäntapojen pariin (myös täällä blogissa). Pusken asiakkaitani eteenpäin kohti kunkin omaa tavoitteita ja kuljen vierellä elämäntapojen muutoksen suuressa prosessissa.

Olen koulutukseltani myös wellness coach joka taas auttaa ratkomaan sekä purkamaan elämässä vastaan tulevia haasteita, ongelmia ja sitä arjen kiireistä oravanpyörää. Ja sitä kautta pääsemään kohti parempaa, kokonaisvaltaista hyvinvointia. Wellness coaching on tavallaan kevyempi muoto terapiasta. Siinä keskitytään siihen millainen ote sulla on omasta elämästä pään sisällä, siellä korvien välissä kun taas pt:nä avustan saamaan kehoa parempaan kuntoon.

Ei näitä kahta ammattinimikettä voi mitenkään lokeroida toisista erilleen, koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Pääkoppa vaikuttaa ruumiiseen ja toisinpäin. Toisin sanoen olen näitä molempia päivittäin. Rakastan mun työtä. Oon niin iloinen kun saan auttaa muita voimaan henkisesti, että fyysisesti paremmin. On kunnia saada olla mukana tekemässä asiakkaiden tavotteista totta. Päästä sisälle heidän elämään. Oon tehnyt näitä hommia täydellä sydämellä kohta 3,5 vuotta. Mutta koskaan tässä ammatissa ei voi olla valmis. Jatkuvasti, lähes päivittäin opin jotain uutta. 

"Suutarin lapsella ei ole kenkiä"

Tunnustettava on, että olen ollut itsekin jumissa niin sanotun "superihmisen" roolissa. Tilassa jossa vaan suorittaa kaikkea. Aina vaan enemmän ja paremmin. Oli kyse sitten töistä ja sen ulkopuolisesta elämästä. Stressasin turhistakin asioista kuin pieni kaistapää. Perfektionisti joka vaati itseltää mitäpä muutakaan kuin täydellisyyttä. En halunnut epäonnistua enkä luovuttaa. Missään asiassa. Olin myös "over the top" fitnesspirkko joka laski ja puntaroi jokaisen suupalan kalorit ja makroravinteet, että varmasti tuli syötyä täydellisen, optimaalisen hyvin. Tällainen jatkuva suorittaminen ja täydellisyyden tavoittelu on keholle ja mielelle hyvin kuormittavaa. Siinä hyvin todennäköisesti pitkässä juoksussa palaa loppuun. Asioiden oli muututtava.

Näitä vahvoja luonteenpiirteitä ja ajatusmalleja on vaikea muuttaa. Se ei käy käden käänteessä. Oma wellness coach olisi tullut tarpeeseen. Täysillä ollutta vaihdekeppiä sai laitettua pykälän pienemmälle kun tunnusti itselleen olevansa "suorittaja". Oivalluksien ja hyväksynnän kautta tajusi myös ettei maailma kaadu vaikka en tekisikään kaikkea täydellisesti. Edelleen, päivittäin opettelen ottamaan iisimmin ja olemaan armollisempi itseä kohtaan. Se pakonomainen ja tavoitteellinen treenaaminen on muuttanut muotoaan "huvin ja urheilun vuoksi" fiilispohjaiseen harjoitteluun. Kovaa mutta lempeästi. Vaihdekeppi on laskenut kutosesta kutakuinkin neloseen. Pienin askelin kauemmas siitä superelämästä. Tämä kirjoittaminen on mulle yksi tapa purkaa ajatuksia ja saada niihin selkeyttä. 

Oletko sä ollut jumissa suorittajan roolissa?

Mun (tai siis meidän) seuraava tavoite ja unelma on tulla äidiksi ja perustaa perhe Antin kanssa. Se ei kuitenkaan ole luonnollisin keinoin ottanut onnistuakseen. Mussa on jotain häikkää. Tällä hetkellä diagnoosi on "munasolun irtoamattomuuteen (anovulaatioon) liittyvä hedelmättömyys".

Lapsettomuushoitojen alkutaipaleella ollaan. Tuloksetta on mun pääkoppaa sekoitettu pariin otteeseen erilaisilla naisen hormonitoimintaan vaikuttavilla lääkkeillä. Seuraavaksi edessä on pistoshoidot. Tämä on varmaan yksi ainoita tilanteita omassa elämässä jossa siitä jämäkästä päättäväisyydestä ei ole mitään apua. Vuorostaan mun pitää uskoa tilanteeni muiden käsiin. Itse en voi tehdä asialle pahemmin mitään. Toivon, että pian tikussa näkyy ne kaksi viivaa. Lapsettomuushoidot ovat arka aihe mutta kuitenkin hyvin yleinen ongelma josta moni vaikenee. Itse en siihen pysty. Tiedän, että kohtalotovereita löytyy varmasti tämänkin postauksen lukijoista. Siksi nostan asiaa esille ja kirjoitan myös matkasta kohti toivottua raskautta. Kokemuksia kuulisin enemmän kuin mieluusti. <3

Ovea on nyt raotettu. Tervetuloa lukemaan mun "Punttia ja pusuja" blogia. :)

-Jenni-

Motto: "The pain of yesterday is the strenght of today".

Some-kuvakkeiden kautta (oikealla) pääsee seuraamaan myös facebookissa ja IG:ssä.

comments powered by Disqus