raskaus

Raskauden tuoma hehku ja haisevat pierut

Raskausviikko 30 alkoi maanantaina ja täällä voidaan edelleen käytännössä tosi hyvin. Ei ole mitään valittamisen tarvetta, ennemmänkin ehkä harmituksen aiheita joista tänään kirjoitan.

Painoa on tullut lisää 8kg ja se alkaa tuntumaan. Huomaan, että sukkia taikka kenkiä on astetta haastavampi laittaa jalkaan, kun masukumpu tulee tielle, ei enää taivu niin mallikkaasti. Tämä pötsi kun ei jousta piiruakaan. Huomasin myös, että mikäli katson kumartumatta suoraan alaspäin niin en näe enää varpaitani.

Ulkona kävellessä olen huomannut, että vaikka omaan mieleen sitä edelleen kävelee ripeästi niin alkaa se muu jengi vaan kävelemään musta ohitse. Kun mä olin ennen se, joka tarpoi muista ohi. Pakko se on itselleen myöntää, että kyllä se askel vaan hidastuu ja sitä myöden meno muutoinkin. Kävely on itseasiassa se kaikista haastavin juttu nyt. Silloin alkaa poikkeuksetta aina supistamaan. Edes salilla ei supista niin usein mitä ihan vaan kävellessä. Onneksi ne ovat vielä hentoja eivätkä kovinkaan kivuliaita suppareita, sellaista pientä kipristelyä ja kiristyksen tunnetta.

Ollaan Antin kanssa sovittu, että hän hoitaa pidemmät kauppa taikka postireissut, sillä Antti ei jaksa odottaa mua saatikka hän ei halua jäätyä ulkona näillä pakkasilla pidempään kuin mitä on pakko. Tulee omiin menoihin lisätä minuutti pari matkoihin aikaa.

Se mikä haittaa tällä hetkellä elämistä on niinkin luonnollinen asia kuin päivittäinen aamupaska. Tai pikemminkin sen puute.

Se on tähän asti tullut lähes kellon tarkkuudella joka aamu monen vuoden ajan. Ja nyt se tulee vain joka toinen aamu. Ja tämän eron kyllä tuntee.
Säkin varmasti tiedät, miten inhottavan olon se tekee koko päiväksi, jos aamupaska ei tule. Ja jos se ei tule aamulla niin sehän ei tule koko päivänä. Ainakaan mulla.

Tätä ongelmaa on nyt ollut vajaan viikon ilmassa. Olo on silloin hyvin tukala ja kolme kertaa isompi kun "myyrät" eivät ole päässeet aamulla uimaan. Koko päivän aikana ei ole edes nälkä, kun suoli on jo täynnä sitä itseään. Varmaan osasyy siihen miksi paino oli noussut 10 päivässä lähes 1,5kg. Siltikin tulisi syödä.

Ei sinänsä mikään ihme. Syyttävä sormi osoittaa täysin Pötköön. Kaveri on ottanut oikean super valtaajan asenteen ja päättänyt potkia mun suoliston kirjaimellisesti myttyyn. Yllä oleva kuva havainnollistaa tätä ongelmaa mihin ei ole helpotusta luvassa ennen kuin Pötkö päättää itse ulostautua. Nyt oli tuo viikko 30 menossa.
Mun suolisto on todella, todella kasassa, miten ihmeessä siellä voisi kulkea ruoka kunnolla eteenpäin?

Mutta hei ei yhtä ilman toista. Ilmaa sinne suoleen kyllä pakkaantuu. Ja sehän luo tähän valmiiksi niin elegantin naiselliseen tilaan entistä enemmän hekumaa. Se tunne, kun haiset päivän päätteeksi mädäntyvälle kananmunalle. Anttikin fiilaa sitä tosi paljon. :D

Niin pitikö tämän olla sitä hehkun ja kauniin olon kulta-aikaa?

Kotihoitona myyrät on saatu sukeltamaan sillä, että nautin päivittäin luumuja sekä omatekoista maitohappobakteeri jugurttia ja mikäli olo sen vaatii niin ummetukseen tarkoitettua Laxoberonia.
Vaikka eihän tässä ole kysymys ummetuksesta vaan siitä, ettei se ruoka yksinkertaisesti mahdu liikkumaan eteenpäin enää.

Lisäksi olen muovannut ruokavaliota sellaiseen helposti sulavaan, kevyeen ja ”löysään”, joka etenee suolessa koostumuksensa ansiosta edes vähän ketterämmin.
Esimerkiksi paljon kasviksia, hedelmiä, keittoja, erilaisia kasviproteiinin lähteitä, kaurapuuroa, maitohappobakteeri jugurtista tehtyä tuorepuuroa, pehmeitä rasvan lähteitä, niitä luumuja ja juon vähintään 3 litraa vettä päivän aikana.
Vedenjuonti auttaa paljon siihen, että syöty ruoka ”löysistyy” ja virtaa eteenpäin.

Välttelen muun muassa leipää ja lihatuotteita. Nyt jos erehtyisi syömään jonkun 150-200g naudan sisäfilee pihvin niin se tulisi varmaan vasta jonkun viikon päästä ulos. Jos silloinkaan.

Nämä päivittäiset lääkkeettömät kotiniksit ovat tuottaneet positiivista tulosta. Autuaan ihana aamukakka muistuttaa olemassa olostaan ainakin joka toinen aamu, välillä jopa muutaman aamun putkeen.

Tämän juggen probioottiset bakteerit auttavat ruoansulatusjärjestelmää toimimaan paremmin.
Viiniryple-vuohenjuusto-avoado salaatti jonka kruunaa mansikka balsamico.

Toinen harmittava juttu on yöunet. Ne ovat muuttuneet täysin koiranuneksi. Herään jokaiseen pienempääkin ääneen ja hyvää asentoa on hankala löytää. Käytettävissä on kuitenkin runsaat kaksi eri vaihtoehtoa, joko vasemmalla kyljellä tai oikealla kyljellä. Tilasin sellaisen 150cm pitkän ja 50cm leveän vartalotyynyn jonka saan tungettua jalkojen väliin, että lantio ei ole täysin kiemuralla. Sitä voi myös halia Antin sijasta jolloin se antaa kyljen päällä olevalle kädelle tukea enkä mene hartioistakaan ihan myttyyn.

Tyyny kyllä helpotti heti hartiaseudun orastavia kolotuksia mutta voit vaan kuvitella minkälaista sellaisen ihmisen kokoisen tyynyn kanssa on vaihtaa asentoa toiselle kyljelle peiton alla. Ei muuten onnistu heräämättä. Tyynyn kanssa vien meidän 180cm leveästä sängystä varmaan 2/3 tilaa, Antti on joutunut hieman ahtaalle.
Tyyny ei ole kuitenkaan onnistunut kohentamaan unen syvyyttä. Syvempää unta tulee yöstä riippuen 3-4h yleensä ja sitten alkaa samoissa määrin kestävä operaatio nimeltä pyöriminen.

Hitusen jopa hämmentää se miten hyvin olen kehnoista yöunista ja niistä paskattomista aamuista huolimatta jaksanut päivät puurtaa läpi. Työt ja treenit on mennyt yllättävän pirteällä fiiliksellä. Eikä yleinen moodi muutoinkaan ole ollut niin kärttyisä mitä voisi kuvitella. Kiitos tästä kuuluu hyville ravintolisille jotka antavat virtaa päiviin sekä näille kehossa myllääville raskaushormoneille. Iltaisin olenkin sitten viimeistään klo 22.00 valmis sänkyyn.

Tällä rytmillä on muuten tulossa hyvin villit 33v. synttärit ensi viikolla. :D
Mennään muuten osuvasti aloittamaan mun syntymäpäivä synnytysvalmennuksessa.

Näin hehkeää siis kuuluu tänne. Pyrin edelleenkin olla valittamatta sillä nämäkin astetta häiritsevät ja negatiivisemmat asiat ovat täysin normaaleita ja kuuluvat raskauteen. Valittamalla niistä ei pääse eroon mutta saahan niiden olemassa olosta näin kerran mainita. :)

Mites sulla, lähtikö myyrät tänää aamu-uinnille?

-Jenni-

*kansikuva Pixabaysta